Maatalouspolitiikka http://raunolintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/138355/all Mon, 12 Nov 2018 15:53:08 +0200 fi EU vaarantaa linjauksillaan suomalaisen ruuantuotannon http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon <p>Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa meidän pohjoinen kestävä elämäntapamme ei tahdo tulla ymmärretyksi.</p><p>&nbsp;</p><p>EU on <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.329406">kieltämässä</a> valtavat määrät kasvinsuojeluaineiden tehoaineita. Päätöksen seurauksena Suomen kokonaissato pienenisi keskimäärin 41 prosenttia jo muutaman vuoden päästä, jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Suomeen vaikutusten arvioidaan olevan Keski-Eurooppaa suurempia lyhyen kasvukauden takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustalla EU:n linjauksessa on huoli syöpien lisääntymisestä. Mitä tulee ainakin suomalaiseen ruokaan, huoli kohdentuu lähinnä niihin jotka altistuvat aineille, siis viljelijöihin, ei kuluttajiin. Suomalaista ruokaa voi syödä rauhallisin mielin, sillä ruuassa ei juurikaan ole jäämiä kasvinsuojeluaineista. Vastuullinen viljelijä myös osaa suojata itsensä.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan elintarviketurvallisuusviraston viime vuonna julkaiseman <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/euroopan-elintarvike-turvallisuusvirasto-suomalainen-ruoka-on-ylivoimaisesti-puhtainta-1.185711">tutkimuksen</a> mukaan yhdestäkään suomalaisesta tuotteesta ei mitattu turvallisena pidetyn rajan ylittäviä jäämäpitoisuuksia kasvinsuojeluaineista. Pieniä määriä jäämiä oli 10,8 prosentissa näytteistä. Pitoisuudet olivat pahimmillaankin kahdeksasosa siitä, mitä Efsa pitää turvallisena.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanne ei ole tietenkään näin hyvä muualla, ja koska jäämiä esiintyy, on hyväkin että tilannetta yritetään korjata. Eniten jäämiä havaittiin vuonna 2015 espanjalaisissa ja belgialaisissa elintarvikkeissa. Merkkejä ainakin yhden torjunta-aineen jäämistä löytyi 57 prosentissa kaikista elintarvikkeista. Saksassakin yli puolessa tutkituista näytteistä oli jäämiä. Kyproksella ja Maltalla jopa 5,5 prosentissa tutkituista elintarvikkeista oli niin suuria jäämäpitoisuuksia, että ne olivat määräysten vastaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>On täysin järjetöntä, että EU haluaa kieltää kasvinsuojeluaineiden tehoaineita sellaisella tahdilla, ettei uusia korvaavia aineita ehditä kehittää. Tilanteessa, jossa kasvinsuojeluaineita ei voida käyttää, satovaihtelut lähentelevät ääripäitä. Saadaan kohtuullinen sato tai ei mitään, jos kasvitauti iskee. Tällaiseen riskiin ei viljelijöillä ole varaa tässä kannattavuustilanteessa, eikä Suomella ole varaa menettää puhdasta tuotantoaan eikä omavaraisuuttaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt on puolustettava meidän pohjoista kestävää tapaamme tuottaa ruokaa! On puolustettava myös ruuan tuottajaa! Tässä on taas pelissä lukuisten tilojen kannattavuus ja ruokaturvamme. Järki mukaan EU:n linjauksiin ja siirtymäaikoihin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa meidän pohjoinen kestävä elämäntapamme ei tahdo tulla ymmärretyksi.

 

EU on kieltämässä valtavat määrät kasvinsuojeluaineiden tehoaineita. Päätöksen seurauksena Suomen kokonaissato pienenisi keskimäärin 41 prosenttia jo muutaman vuoden päästä, jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Suomeen vaikutusten arvioidaan olevan Keski-Eurooppaa suurempia lyhyen kasvukauden takia.

 

Taustalla EU:n linjauksessa on huoli syöpien lisääntymisestä. Mitä tulee ainakin suomalaiseen ruokaan, huoli kohdentuu lähinnä niihin jotka altistuvat aineille, siis viljelijöihin, ei kuluttajiin. Suomalaista ruokaa voi syödä rauhallisin mielin, sillä ruuassa ei juurikaan ole jäämiä kasvinsuojeluaineista. Vastuullinen viljelijä myös osaa suojata itsensä.

 

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdestäkään suomalaisesta tuotteesta ei mitattu turvallisena pidetyn rajan ylittäviä jäämäpitoisuuksia kasvinsuojeluaineista. Pieniä määriä jäämiä oli 10,8 prosentissa näytteistä. Pitoisuudet olivat pahimmillaankin kahdeksasosa siitä, mitä Efsa pitää turvallisena.

 

Tilanne ei ole tietenkään näin hyvä muualla, ja koska jäämiä esiintyy, on hyväkin että tilannetta yritetään korjata. Eniten jäämiä havaittiin vuonna 2015 espanjalaisissa ja belgialaisissa elintarvikkeissa. Merkkejä ainakin yhden torjunta-aineen jäämistä löytyi 57 prosentissa kaikista elintarvikkeista. Saksassakin yli puolessa tutkituista näytteistä oli jäämiä. Kyproksella ja Maltalla jopa 5,5 prosentissa tutkituista elintarvikkeista oli niin suuria jäämäpitoisuuksia, että ne olivat määräysten vastaisia.

 

On täysin järjetöntä, että EU haluaa kieltää kasvinsuojeluaineiden tehoaineita sellaisella tahdilla, ettei uusia korvaavia aineita ehditä kehittää. Tilanteessa, jossa kasvinsuojeluaineita ei voida käyttää, satovaihtelut lähentelevät ääripäitä. Saadaan kohtuullinen sato tai ei mitään, jos kasvitauti iskee. Tällaiseen riskiin ei viljelijöillä ole varaa tässä kannattavuustilanteessa, eikä Suomella ole varaa menettää puhdasta tuotantoaan eikä omavaraisuuttaan.

 

Nyt on puolustettava meidän pohjoista kestävää tapaamme tuottaa ruokaa! On puolustettava myös ruuan tuottajaa! Tässä on taas pelissä lukuisten tilojen kannattavuus ja ruokaturvamme. Järki mukaan EU:n linjauksiin ja siirtymäaikoihin!

]]>
9 http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon#comments Euroopan unioni Maatalouspolitiikka Ruoantuotanto Ruokaturva Ruuantuotanto Mon, 12 Nov 2018 13:53:08 +0000 Anna Sirkiä http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon
Osallistu Karhisen selvitystyöhön ruoantuotannon kannattavuuden parantamiseksi http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262321-osallistu-karhisen-selvitystyohon-ruoantuotannon-kannattavuuden-parantamiseksi <p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Käynnistimme kesällä selvitystyön ruuantuotannon kannattavuuden parantamiseksi tarvittavista toimista. Selvitystyön valmistuessa vuoden lopussa annan ehdotuksen tarvittavista toimista, joilla on saatavissa 500 miljoonaa euroa lisää tuloja suomalaiseen ruuantuotantoon.</strong></p><p>Selvitystyön ensimmäisiin vaiheisiin on verkkoaivoriihessä ja lukuisissa tapaamisissa ja työpajoissa osallistunut jo tuhansia ihmisiä - tuottajia ja kuluttajia, muita ruokaketjun toimijoita ja tutkijoita.</p><p>Kiitokset kaikille jo osallistuneille arvokkaista näkemyksistä! Nyt on aika jatkojalostaa työn aikana koottuja ideoita. Niitä on koottu seuraaville sivuille arvioitavaksesi ja kommentoitavaksesi.&quot;</p><p><strong>Tule mukaan alla olevan linkin kautta! <img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /></strong></p><p><a href="https://www.strategysignals.com/respondent/main.php?page=backgrounds&amp;sid=5005468&amp;skey=tgkrhvgiyu2uk9ps" title="https://www.strategysignals.com/respondent/main.php?page=backgrounds&amp;sid=5005468&amp;skey=tgkrhvgiyu2uk9ps">https://www.strategysignals.com/respondent/main.php?page=backgrounds&amp;sid...</a></p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><a href="https://www.strategysignals.com/40252-32826-890@ruuantuotanto&amp;kannattavaksi" title="https://www.strategysignals.com/40252-32826-890@ruuantuotanto&amp;kannattavaksi">https://www.strategysignals.com/40252-32826-890@ruuantuotanto&amp;kannattavaksi</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Käynnistimme kesällä selvitystyön ruuantuotannon kannattavuuden parantamiseksi tarvittavista toimista. Selvitystyön valmistuessa vuoden lopussa annan ehdotuksen tarvittavista toimista, joilla on saatavissa 500 miljoonaa euroa lisää tuloja suomalaiseen ruuantuotantoon.

Selvitystyön ensimmäisiin vaiheisiin on verkkoaivoriihessä ja lukuisissa tapaamisissa ja työpajoissa osallistunut jo tuhansia ihmisiä - tuottajia ja kuluttajia, muita ruokaketjun toimijoita ja tutkijoita.

Kiitokset kaikille jo osallistuneille arvokkaista näkemyksistä! Nyt on aika jatkojalostaa työn aikana koottuja ideoita. Niitä on koottu seuraaville sivuille arvioitavaksesi ja kommentoitavaksesi."

Tule mukaan alla olevan linkin kautta! smiley

https://www.strategysignals.com/respondent/main.php?page=backgrounds&sid=5005468&skey=tgkrhvgiyu2uk9ps

Lähde:

https://www.strategysignals.com/40252-32826-890@ruuantuotanto&kannattavaksi

 

 

 

]]>
4 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262321-osallistu-karhisen-selvitystyohon-ruoantuotannon-kannattavuuden-parantamiseksi#comments Maatalouspolitiikka Ruoan hinta Ruoan tuottajahinta Ruoantuotanto Wed, 10 Oct 2018 08:08:02 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262321-osallistu-karhisen-selvitystyohon-ruoantuotannon-kannattavuuden-parantamiseksi
Kotimaisen ruoan edistäminen opettamalla, syyllistämällä ja pakottamalla http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261426-kotimaisen-ruoan-edistaminen-opettamalla-syyllistamalla-ja-pakottamalla <p>Keskustan vetämänä ja MTK:n tukemana on valittu erikoinen markkinointistrategia, jolla suomalaiset saataisiin syömään enemmän kotimaista ruokaa ja maksamaan siitä enemmän tuottajille. Markkinointistrategian kärkinä vaikuttaisivat toimivan asiakkaan opettaminen, syyllistäminen sekä pakottaminen ostamaan tuotteita. Lisäksi keinona käytetään muiden maiden tuotannon mollaamista kuten vahvasti uutisoitu yhden italialaisen sikatilan ongelmat eläinten kohtelussa - näitähän tulee säännöllisesti esiin myös Suomessa eivätkä ne täälläkään onneksi kuvaa koko eläintuotannon tilaa. Meillähän oli myös mahdollisuus luoda edistyksellinen eläinsuojelulaki, jolloin eettisellä eläinten kohtelulle olisi katetta, mutta Keskusta on vesittänyt sen keskitasoiseksi.</p><p>Hämmentävä strategia verrattuna moniin perinteisempiin markkinointikeinoihin muilla toimialoilla. Tulee mieleen suomalaisten insinöörijohtajien ihmettely siitä, että kukaan ei osta heidän mahtavaa tuotettaan ulkomailla. Myynti&nbsp; ja markkinointi on surkeaa, mutta ainoaksi syyksi keksitään se etteivät asiakkaat vaan ymmärrä heidän erinomaisuuttaan. Toisaalta tapa on myös kuin THL:n keinot, joissa opettamalla, valistamalla ja syyllistämällä yksioikoisella viestillä saadaan usein aikaan ennemmin vastareaktio kuin toivottu tulos.</p><p>MMM asetti Reijo Karhisen pohtimaan elintarviketjun tilaa ja lähtökohtana tuntuu olevan se, että syy on ensijaisesti kaupan ja osin myös elintarviketeollisuuden, mutta tuottajat ovat täydellisiä. Hän riensi väliraportissaan kertomaan kaikkien oleva yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä. <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260883-ruokaketjun-selvitysmies-karhinen-tuote-on-hyva">Blogissani</a> olin tästä toista mieltä, sillä voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo itse ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen paljon huterammalla pohjalla.</p><p><strong>Tutkitaan ja selvitetään, mutta saadaanko mitään konkreettista aikaan?</strong></p><p>Lueskeltuani eilen <a href="http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261364-nykypaivan-maaorjat">Mikko Välttilän blogin</a> nykyaikaisista maaorjista kävin katsomassa MMM:n sivuilta mitä ollaan tehty lähiruoan osalta, kun se edistämisestä on ollut puhetta ja taitaa olla kärkihankkeissakin. Lähiruokaohjelmista rahoitettuja hankkeita löytyy parisenkymmentä ja selvityksiä piisaa.</p><p>Jälleen selvitellään Karhisen toimesta. Vasta viime vuonna valmistui ruokapoliittisen selonteko. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselin, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.</p><p>Kovasti on tutkittu, mutta mitä niiden pohjalta on saatu aikaan? Ei ainakaan tarpeeksi.</p><p><strong>Hyvänkin tuotteen vaikea tie perheen ruokapöytään</strong></p><p>Kaupan keskittyneisyys on aivan selkeä ongelma ja on aikanaan tehty paha virhe kilpailuviranomaisten toimesta, mikä on johtanut tähän valitettavaan tilanteeseen. Verkkokauppa tarjoaa kenties mahdollisuuden murtaa tätä lähiruoan ja pientuottajien kohdalla, mutta valitettavasti yleisesti tunnetu tosiasia on, että suomalaiset ovat niissä pitkällä takamatkalla ja ne ovat jopa heikkoutemme.</p><p>Kaupan ohella elintarviketuotanto on erityisesti lihan ja maidon osalta erittäin keskittynyt. Aika vähän puhutaan siitä, vaikka lihanhankinnan ja jalostuksen osalta se on kauppaakin keskittyneempää. Käytännössä Atria ja HKScan jakavat markkinan. Niiden suurimmat omistajat ovat muuten lihaosuuskuntia, joiden takaa löytyvät lihatilat. Erikoista myös on, että toisin kuin kaupan osalla määräävän markkina-aseman rajoitteet eivät ulotu näihin.</p><p>Miten pientuottajan mainio juusto sitten voisi löytää tiensä ruokapöytään? Tie ei ole helppo ja ruoankin osalta noudattelee markkinataloudessa sen yleisiä lainalaisuuksia - lainalaisuuksia, jotka tunnutaan haluttavan sivuuttaa ja keksiä väkisin keino ikäänkuin opettaa ja valistaa asiakkaita.</p><p>Tuote on ensinnäkin tehtävä tunnetuksi, mihin ei ole oikoteitä. Vaikka maku ja laatu olisi kuinka erinomainen, niin asiakasta ei voi Suomen kaltaisessa maassa pakottaa ostamaan ja maistamaan uutta tuotetta. Tunnutaan luotettavan siihen, että nämä valtion tukemat kampanjat ja selvitykset tekisivät sen tuottajan puolesta, mutta ei se niin mene. Markkinointi ja myyntiponnistukset on vaan tehtävä ja usein varauduttava siihen, että alussa tarvitaan sisäänheittohintaa yms. Voi olla että talous tuottajalla ei sitä kestä, mutta toinen vaihtoehto on odottaa jotain onnenpotkua, jota ei usein koskaan tule.</p><p>Karhinen vaikuttaa hakevan ratkaisuja toimialan ja ruokaketjun sisältä. Kenties sitä pitäisi hakeakin sen ulkopuolelta, kun varsin yleisesti aikaa myöten sisäpiirissä sokeennutaan uusille vaihtoehdoille. Esimerkiksi maailmanmaineeseen nousseen Napue Ginin neuvonantajana on toiminut innovaatioprofessori Alf Rehn. Pitäisikö lähiruoan toteutusta verkkokaupassa ja sosiaalisessa mediassa pohtimaan yrittää palkata neuvonantajaksi Varustelekan perustaja Valtteri Lindholm, joka on saanut liikeideansa toimimaan verkossa?</p><p>Mielestäni Keskusta, MTK ja tuottajakenttäkin kulkee laput silmillä jumittunein ajatuksin teettäen selvityksiä selvitysten perään pääsemättä mihinkään konkreettisesti eteenpäin. MTK:n roolikin tuntuu olevan vain vaatia valtiolta toimia vaikka sillä on itsellään ammattiyhdistysliikkeiden tavoin käytössään valtava omaisuus.</p><p>Olisiko aika katsoa asiaa ulkopuolisen silmin?</p><p>Sen sijaan että näihin sisäsiittoisiin selvityksiin käytetään valtavasti rahaa, niin pitäisikö välillä kokeilla jotain uutta?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustan vetämänä ja MTK:n tukemana on valittu erikoinen markkinointistrategia, jolla suomalaiset saataisiin syömään enemmän kotimaista ruokaa ja maksamaan siitä enemmän tuottajille. Markkinointistrategian kärkinä vaikuttaisivat toimivan asiakkaan opettaminen, syyllistäminen sekä pakottaminen ostamaan tuotteita. Lisäksi keinona käytetään muiden maiden tuotannon mollaamista kuten vahvasti uutisoitu yhden italialaisen sikatilan ongelmat eläinten kohtelussa - näitähän tulee säännöllisesti esiin myös Suomessa eivätkä ne täälläkään onneksi kuvaa koko eläintuotannon tilaa. Meillähän oli myös mahdollisuus luoda edistyksellinen eläinsuojelulaki, jolloin eettisellä eläinten kohtelulle olisi katetta, mutta Keskusta on vesittänyt sen keskitasoiseksi.

Hämmentävä strategia verrattuna moniin perinteisempiin markkinointikeinoihin muilla toimialoilla. Tulee mieleen suomalaisten insinöörijohtajien ihmettely siitä, että kukaan ei osta heidän mahtavaa tuotettaan ulkomailla. Myynti  ja markkinointi on surkeaa, mutta ainoaksi syyksi keksitään se etteivät asiakkaat vaan ymmärrä heidän erinomaisuuttaan. Toisaalta tapa on myös kuin THL:n keinot, joissa opettamalla, valistamalla ja syyllistämällä yksioikoisella viestillä saadaan usein aikaan ennemmin vastareaktio kuin toivottu tulos.

MMM asetti Reijo Karhisen pohtimaan elintarviketjun tilaa ja lähtökohtana tuntuu olevan se, että syy on ensijaisesti kaupan ja osin myös elintarviketeollisuuden, mutta tuottajat ovat täydellisiä. Hän riensi väliraportissaan kertomaan kaikkien oleva yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä. Blogissani olin tästä toista mieltä, sillä voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo itse ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen paljon huterammalla pohjalla.

Tutkitaan ja selvitetään, mutta saadaanko mitään konkreettista aikaan?

Lueskeltuani eilen Mikko Välttilän blogin nykyaikaisista maaorjista kävin katsomassa MMM:n sivuilta mitä ollaan tehty lähiruoan osalta, kun se edistämisestä on ollut puhetta ja taitaa olla kärkihankkeissakin. Lähiruokaohjelmista rahoitettuja hankkeita löytyy parisenkymmentä ja selvityksiä piisaa.

Jälleen selvitellään Karhisen toimesta. Vasta viime vuonna valmistui ruokapoliittisen selonteko. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselin, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.

Kovasti on tutkittu, mutta mitä niiden pohjalta on saatu aikaan? Ei ainakaan tarpeeksi.

Hyvänkin tuotteen vaikea tie perheen ruokapöytään

Kaupan keskittyneisyys on aivan selkeä ongelma ja on aikanaan tehty paha virhe kilpailuviranomaisten toimesta, mikä on johtanut tähän valitettavaan tilanteeseen. Verkkokauppa tarjoaa kenties mahdollisuuden murtaa tätä lähiruoan ja pientuottajien kohdalla, mutta valitettavasti yleisesti tunnetu tosiasia on, että suomalaiset ovat niissä pitkällä takamatkalla ja ne ovat jopa heikkoutemme.

Kaupan ohella elintarviketuotanto on erityisesti lihan ja maidon osalta erittäin keskittynyt. Aika vähän puhutaan siitä, vaikka lihanhankinnan ja jalostuksen osalta se on kauppaakin keskittyneempää. Käytännössä Atria ja HKScan jakavat markkinan. Niiden suurimmat omistajat ovat muuten lihaosuuskuntia, joiden takaa löytyvät lihatilat. Erikoista myös on, että toisin kuin kaupan osalla määräävän markkina-aseman rajoitteet eivät ulotu näihin.

Miten pientuottajan mainio juusto sitten voisi löytää tiensä ruokapöytään? Tie ei ole helppo ja ruoankin osalta noudattelee markkinataloudessa sen yleisiä lainalaisuuksia - lainalaisuuksia, jotka tunnutaan haluttavan sivuuttaa ja keksiä väkisin keino ikäänkuin opettaa ja valistaa asiakkaita.

Tuote on ensinnäkin tehtävä tunnetuksi, mihin ei ole oikoteitä. Vaikka maku ja laatu olisi kuinka erinomainen, niin asiakasta ei voi Suomen kaltaisessa maassa pakottaa ostamaan ja maistamaan uutta tuotetta. Tunnutaan luotettavan siihen, että nämä valtion tukemat kampanjat ja selvitykset tekisivät sen tuottajan puolesta, mutta ei se niin mene. Markkinointi ja myyntiponnistukset on vaan tehtävä ja usein varauduttava siihen, että alussa tarvitaan sisäänheittohintaa yms. Voi olla että talous tuottajalla ei sitä kestä, mutta toinen vaihtoehto on odottaa jotain onnenpotkua, jota ei usein koskaan tule.

Karhinen vaikuttaa hakevan ratkaisuja toimialan ja ruokaketjun sisältä. Kenties sitä pitäisi hakeakin sen ulkopuolelta, kun varsin yleisesti aikaa myöten sisäpiirissä sokeennutaan uusille vaihtoehdoille. Esimerkiksi maailmanmaineeseen nousseen Napue Ginin neuvonantajana on toiminut innovaatioprofessori Alf Rehn. Pitäisikö lähiruoan toteutusta verkkokaupassa ja sosiaalisessa mediassa pohtimaan yrittää palkata neuvonantajaksi Varustelekan perustaja Valtteri Lindholm, joka on saanut liikeideansa toimimaan verkossa?

Mielestäni Keskusta, MTK ja tuottajakenttäkin kulkee laput silmillä jumittunein ajatuksin teettäen selvityksiä selvitysten perään pääsemättä mihinkään konkreettisesti eteenpäin. MTK:n roolikin tuntuu olevan vain vaatia valtiolta toimia vaikka sillä on itsellään ammattiyhdistysliikkeiden tavoin käytössään valtava omaisuus.

Olisiko aika katsoa asiaa ulkopuolisen silmin?

Sen sijaan että näihin sisäsiittoisiin selvityksiin käytetään valtavasti rahaa, niin pitäisikö välillä kokeilla jotain uutta?

 

 

 

]]>
0 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261426-kotimaisen-ruoan-edistaminen-opettamalla-syyllistamalla-ja-pakottamalla#comments Elintarvikeketju Juha Sipilän hallitus Keskusta Maatalouspolitiikka Suomalainen ruoka Sun, 23 Sep 2018 09:31:19 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261426-kotimaisen-ruoan-edistaminen-opettamalla-syyllistamalla-ja-pakottamalla
Nälkä voi yllättää yltäkylläisyyden jälkeen! http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260946-nalka-voi-yllattaa-yltakyllaisyyden-jalkeen <p>Olemme elintasovaltio, me olemme kuulemma onnellisimpien joukossa ja ruokaa on riittänyt ilman nälkäkuolemaa &ndash; jokaiselle, joka on vain hakenut sitä leipäjonoista [1. Punaiset ale-laput [2 auttavat ruokakaupoissa ahdingossa olevaa ja pakastin on tuossa keräilyssä oiva väline ---</p><p><strong>Omavaraisuus </strong>[EKSTRA]<strong> on eläinkunnassa evoluution luoma vakio, ollut aina &ndash; paitsi lemmikkielämillemme, joita pitää ruokkia muun muassa kissanruoalla &ndash; kaupasta. Muutoin villi luonto ravitsee itse itsensä, tai muutoin kuolee pois nälkiintyneenä ja/ tai poissyötynä, kun heikkous ei enää jaksanut puolustaa itseään.</strong></p><p><strong>Luonnon laki on armoton, mutta ystävällinen &ndash; se on sattumaa, toinen saa ja toinen ei &ndash; sinnikkäät selviytyvät pidempään...</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Meillä ihmisillä on yhteisöllisyys, joka tarkoittaisi reviiripuolustusta [3 &ndash; samankaltaisten ja -henkisten kesken, jolloin yhdessä haetaan, noudetaan &ndash; tuotetaan ja jaetaan esimerkiksi ravintoa, jota myös kaupunkilaiset tarvitsevat, vieläpä joka päivä.</p><p>Nyt maataloutemme, jonka pitäisi parhaimmillaan taata meille jopa omavaraisuus &ndash; on pulassa, sadot huonoja, kuivuus ja mitä muuta vielä &ndash; entä ensi kesä, saammeko jälleen katovuoden?</p><p>&hellip;</p><p>Helsingin Sanomat julkaisi hienon, koskettavan ja todellisen tekstin maatalousyrittäjästä, jonka voimat voisivat olla jo loppu, mutta yritteliästä ei laiteta, vaan on koetettava mennä eteenpäin:</p><p><a href="https://www.hs.fi/paikalliset/kauhajoki/art-2000005824371.html">Pienen pojan unelmasta tuli eloonjäämiskamppailu &ndash; kauhajokisen maitotilallisen tilitys</a></p><p>[ ~ <a href="https://www.hs.fi/paikalliset/kauhajoki/art-2000005824371.html">https://www.hs.fi/paikalliset/kauhajoki/art-2000005824371.html</a> - ] -<strong>Erja Pekkala</strong> &ndash; Kauhajoki -lehti</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma -kommentti: 13.9.2018 - 8:39</p><p>Tämän lukiessani tuli hyvä mieli. Ei sen takia, että maajussia &quot;kurmootetahan&quot;, vaan siksi että hän sanoi suorat sävelet.<br /><br /><strong>Olemme täällä kaupungeissakin huomanneet</strong>, että mekin tarvitsemme ruokaa, vieläpä joka päivä! Ravinnon täytyy sinne kauppaan jostain tulla, ja sen pitää tulla kotimaasta niin paljon kuin mahdollista.<br /><br /><strong>Omavaraisuus valtiollisena ominaisuutena</strong> on näinä ympäristömuutosten vuosina viisautta ja kaukokatseisuutta. Nälkä on huono isäntä, se ajaa väkivallan edellä.<br /><br /><strong>Laatu maksaa</strong>, tosin tänään keskiarvoperhe ei käytä ravintoon enää kuin noin reilu 10 prosenttia (Suomen Pankki), vielä 1940-luvulla prosentti oli yli 30. Tänään ylensyöneitä on enemmän kuin koskaan [4.<br /><br /><strong>Suomi voisi olla puhtaan luomutuotannon huippumaa</strong>, jonka tuotteista varakkaat kiinalaiset ovat valmiit maksamaan paremman hinnan kuin me itse.<br /><br /><strong>Meillä on pinta-alaltaan suuri maa</strong>, ja voisimme olla laaturavinnon vientimaa. Ilmasto muuttuu, viljelyolosuhteet muuttuvat. Nyt on otettava maatalouden tuotekehitys valtiovallan erityiseen huolehditaan - kärkihankkeeksi.<br /><br /><strong>Maajussi ansaitsee arvonsa laatutuottajana</strong> ja kaupunkilaisten elättäjänä - sanan mukaisesti. Osta suomalaista ja näin ylläpidetään omaa ravintotuotantomme - muutoin vaikeina aikoina voi tulla nälkä.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Mitä teemme nyt, kun maalla ei ole enää niin mukavaa?</strong></p><p>Helppoa kuin heinän teko &ndash; turvaamme omaamme, tuemme maajusseja, ostamme kotimaista, vaikka se onkin halpuutettu väärin ja oikeastaan vain maajussin selkänahasta, kun luki tuon HS-jutun (alun perin Kauhajoki -lehdestä), niin monilla varmaan aukesi silmät.</p><p>Tuetaan omaa maataloutta, sillä se on varmin keino saavuttaa vaikeita aikoja ajatellen ravintopulasta selviytyminen, &hellip; vaikka tuo itäinen naapuri voi kasvaa ravintolaariksi [5, myös meille, jos ymmärrämme yhteistoiminnan ja turhan räkyttämisen tarpeettomaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Onko omavaraisuus hyve vai rasite?</strong></p><p>[ ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258687-omavaraisuudella-turvataan-myos-reviirit-loppuuko-ravinto">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258687-omavaraisuudella-turvataan-myos-reviirit-loppuuko-ravinto</a> - ]</p><p><em>Ote</em>: &rdquo; &hellip; <strong>Miten onnistumme koplaamaan asuttamispolitiikan työnteko- ja oleilualueineen ja ruokahuollon eli ravintoketjun pellosta pöytään. Helposti, sillä noilla kahdella on selvä syy-yhteys. Vielä 1952 oli noin 331 260&nbsp;</strong><strong><a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.209113" target="_blank">maaseututilaa</a></strong><strong>&nbsp;&ndash; pieniä ja monilapsisia maanviljelysperheitä. Omavaraisuuskin taisi olla korkeammalla kuin nykyään. Vuonna 2025 <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10339874">tiloja</a> lienee noin 37 000</strong> &hellip; &rdquo;</p><p>...</p><p><strong>Maaseutunuorten tulet teiden varsilla &ndash; mitä teemme huomenna ja ylihuomenna?</strong></p><p>1 604 lukijakommenttia ylläolevasta aiheesta linkin ~ <a href="http://www.hollilla.com/reader.php?action=thread&amp;thread=1320646">http://www.hollilla.com/reader.php?action=thread&amp;thread=1320646</a> &ndash; alta &ndash; ORIG 30.06.2015 &ndash; lukuavauksia oli 93 196 siihen mennessä kunnes keskustelupalsta suljettiin vuonna 2016.</p><p><em>Ote</em>: &rdquo;Kansalaiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin tai suuriin asutuskeskuksiin (nykyhallituksemme sote-kuntauudistushankkeen todellinen tavoite) - jeps, tämä tiedetään. Suomessa on elinvoimainen maaseutu, tuotokseltaan, jos maatalous hoidetaan vaikkapa luomuna, jopa tuottava ja työtä antava - jeps, tämäkin tiedetään.<br /><br />Viikonloppuisin ja pyhinä kaupunkilaiset kiitävät pitkinä autojonoina peräkärryineen maaseudulle - vesien äärelle, mummojen mökeille (elleivät ole laitoshoidossa) rauhoittumaan - arjen kasvuhuudosta ja kulutusjuhlakiireistä - <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156843-mitä-teemme-tulevina-vuosina-maaseututulien-loimu">jeps</a>, tämäkin vielä tiedetään &hellip; &rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>PS</strong>. <strong>Ehdotan vapaaehtoista</strong> &rdquo;positiivista lisäveroa&rdquo; kotimaisten ravintotuotteiden alkutuottajille &ndash; kaupan loppuhintaan lisättynä solidaarisuuden osoituksena, vaikkapa 4-8 prosenttia, ja puolet saisi vähentää maksamistaan valtion veroista &ndash; tämän päivän tietoteknisin välinein tuon operoiminen ei ole mahdotonta, jos vain halua ja vastuuta omistamme löytyy ---</p><p>...</p><p>Viitteet:</p><p>[1 ~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/05/aurinko-voisi-paistaa-mys-varjoisalle.html">https://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/05/aurinko-voisi-paistaa-mys-varjoisalle.html</a> -</p><p>[2 ~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/03/punaisilla-lapuilla-saastoa-ruokakoriin.html">https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/03/punaisilla-lapuilla-saastoa-ruokakoriin.html</a> -</p><p>[3 ~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html">https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html</a> -</p><p>[4 ~ <a href="https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201809122201193805_we.shtml">https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201809122201193805_we.shtml</a> -</p><p>[5 ~ <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/vieraskolumni-venajastako-maailman-ruoka-aitta/tVMvcG7B">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/vieraskolumni-venajastako-maailman-ruoka-aitta/tVMvcG7B</a> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU <a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15402184/nalka-voi-yllattaa-yltakyllaisyyden-jalkeen!">24</a> <a href="https://www.tiede.fi/keskustelu/77812/nalka-voi-yllattaa-yltakyllaisyyden-jalkeen?changed=1536848071">T</a> BL BL BL FB <a href="https://www.facebook.com/groups/173905596124936/permalink/1039275622921258/">FB</a> <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/992645050945422/">FB</a> BLOG 178813</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> maatalus_ikeessa_13092018.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 13092018</p><p>&nbsp;</p><p>661_5931 &ndash; 11:31_17:24</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olemme elintasovaltio, me olemme kuulemma onnellisimpien joukossa ja ruokaa on riittänyt ilman nälkäkuolemaa – jokaiselle, joka on vain hakenut sitä leipäjonoista [1. Punaiset ale-laput [2 auttavat ruokakaupoissa ahdingossa olevaa ja pakastin on tuossa keräilyssä oiva väline ---

Omavaraisuus [EKSTRA] on eläinkunnassa evoluution luoma vakio, ollut aina – paitsi lemmikkielämillemme, joita pitää ruokkia muun muassa kissanruoalla – kaupasta. Muutoin villi luonto ravitsee itse itsensä, tai muutoin kuolee pois nälkiintyneenä ja/ tai poissyötynä, kun heikkous ei enää jaksanut puolustaa itseään.

Luonnon laki on armoton, mutta ystävällinen – se on sattumaa, toinen saa ja toinen ei – sinnikkäät selviytyvät pidempään...

 

Meillä ihmisillä on yhteisöllisyys, joka tarkoittaisi reviiripuolustusta [3 – samankaltaisten ja -henkisten kesken, jolloin yhdessä haetaan, noudetaan – tuotetaan ja jaetaan esimerkiksi ravintoa, jota myös kaupunkilaiset tarvitsevat, vieläpä joka päivä.

Nyt maataloutemme, jonka pitäisi parhaimmillaan taata meille jopa omavaraisuus – on pulassa, sadot huonoja, kuivuus ja mitä muuta vielä – entä ensi kesä, saammeko jälleen katovuoden?

Helsingin Sanomat julkaisi hienon, koskettavan ja todellisen tekstin maatalousyrittäjästä, jonka voimat voisivat olla jo loppu, mutta yritteliästä ei laiteta, vaan on koetettava mennä eteenpäin:

Pienen pojan unelmasta tuli eloonjäämiskamppailu – kauhajokisen maitotilallisen tilitys

[ ~ https://www.hs.fi/paikalliset/kauhajoki/art-2000005824371.html - ] -Erja Pekkala – Kauhajoki -lehti

 

Ilkka Luoma -kommentti: 13.9.2018 - 8:39

Tämän lukiessani tuli hyvä mieli. Ei sen takia, että maajussia "kurmootetahan", vaan siksi että hän sanoi suorat sävelet.

Olemme täällä kaupungeissakin huomanneet, että mekin tarvitsemme ruokaa, vieläpä joka päivä! Ravinnon täytyy sinne kauppaan jostain tulla, ja sen pitää tulla kotimaasta niin paljon kuin mahdollista.

Omavaraisuus valtiollisena ominaisuutena on näinä ympäristömuutosten vuosina viisautta ja kaukokatseisuutta. Nälkä on huono isäntä, se ajaa väkivallan edellä.

Laatu maksaa, tosin tänään keskiarvoperhe ei käytä ravintoon enää kuin noin reilu 10 prosenttia (Suomen Pankki), vielä 1940-luvulla prosentti oli yli 30. Tänään ylensyöneitä on enemmän kuin koskaan [4.

Suomi voisi olla puhtaan luomutuotannon huippumaa, jonka tuotteista varakkaat kiinalaiset ovat valmiit maksamaan paremman hinnan kuin me itse.

Meillä on pinta-alaltaan suuri maa, ja voisimme olla laaturavinnon vientimaa. Ilmasto muuttuu, viljelyolosuhteet muuttuvat. Nyt on otettava maatalouden tuotekehitys valtiovallan erityiseen huolehditaan - kärkihankkeeksi.

Maajussi ansaitsee arvonsa laatutuottajana ja kaupunkilaisten elättäjänä - sanan mukaisesti. Osta suomalaista ja näin ylläpidetään omaa ravintotuotantomme - muutoin vaikeina aikoina voi tulla nälkä.

 

Mitä teemme nyt, kun maalla ei ole enää niin mukavaa?

Helppoa kuin heinän teko – turvaamme omaamme, tuemme maajusseja, ostamme kotimaista, vaikka se onkin halpuutettu väärin ja oikeastaan vain maajussin selkänahasta, kun luki tuon HS-jutun (alun perin Kauhajoki -lehdestä), niin monilla varmaan aukesi silmät.

Tuetaan omaa maataloutta, sillä se on varmin keino saavuttaa vaikeita aikoja ajatellen ravintopulasta selviytyminen, … vaikka tuo itäinen naapuri voi kasvaa ravintolaariksi [5, myös meille, jos ymmärrämme yhteistoiminnan ja turhan räkyttämisen tarpeettomaksi.

 

Onko omavaraisuus hyve vai rasite?

[ ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258687-omavaraisuudella-turvataan-myos-reviirit-loppuuko-ravinto - ]

Ote: ” … Miten onnistumme koplaamaan asuttamispolitiikan työnteko- ja oleilualueineen ja ruokahuollon eli ravintoketjun pellosta pöytään. Helposti, sillä noilla kahdella on selvä syy-yhteys. Vielä 1952 oli noin 331 260 maaseututilaa – pieniä ja monilapsisia maanviljelysperheitä. Omavaraisuuskin taisi olla korkeammalla kuin nykyään. Vuonna 2025 tiloja lienee noin 37 000 … ”

...

Maaseutunuorten tulet teiden varsilla – mitä teemme huomenna ja ylihuomenna?

1 604 lukijakommenttia ylläolevasta aiheesta linkin ~ http://www.hollilla.com/reader.php?action=thread&thread=1320646 – alta – ORIG 30.06.2015 – lukuavauksia oli 93 196 siihen mennessä kunnes keskustelupalsta suljettiin vuonna 2016.

Ote: ”Kansalaiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin tai suuriin asutuskeskuksiin (nykyhallituksemme sote-kuntauudistushankkeen todellinen tavoite) - jeps, tämä tiedetään. Suomessa on elinvoimainen maaseutu, tuotokseltaan, jos maatalous hoidetaan vaikkapa luomuna, jopa tuottava ja työtä antava - jeps, tämäkin tiedetään.

Viikonloppuisin ja pyhinä kaupunkilaiset kiitävät pitkinä autojonoina peräkärryineen maaseudulle - vesien äärelle, mummojen mökeille (elleivät ole laitoshoidossa) rauhoittumaan - arjen kasvuhuudosta ja kulutusjuhlakiireistä - jeps, tämäkin vielä tiedetään … ”

 

...

PS. Ehdotan vapaaehtoista ”positiivista lisäveroa” kotimaisten ravintotuotteiden alkutuottajille – kaupan loppuhintaan lisättynä solidaarisuuden osoituksena, vaikkapa 4-8 prosenttia, ja puolet saisi vähentää maksamistaan valtion veroista – tämän päivän tietoteknisin välinein tuon operoiminen ei ole mahdotonta, jos vain halua ja vastuuta omistamme löytyy ---

...

Viitteet:

[1 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/05/aurinko-voisi-paistaa-mys-varjoisalle.html -

[2 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/03/punaisilla-lapuilla-saastoa-ruokakoriin.html -

[3 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html -

[4 ~ https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201809122201193805_we.shtml -

[5 ~ https://www.kauppalehti.fi/uutiset/vieraskolumni-venajastako-maailman-ruoka-aitta/tVMvcG7B -

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 178813

 

DOC maatalus_ikeessa_13092018.doc – OpenOffice Writer

PVM 13092018

 

661_5931 – 11:31_17:24

]]>
6 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260946-nalka-voi-yllattaa-yltakyllaisyyden-jalkeen#comments Luomuviljely Maatalouspolitiikka Nälkävuosi Omavaraisuus ravinto Thu, 13 Sep 2018 14:32:02 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260946-nalka-voi-yllattaa-yltakyllaisyyden-jalkeen
Ruokaketjun selvitysmies Karhinen: Tuote on hyvä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260883-ruokaketjun-selvitysmies-karhinen-tuote-on-hyva <p>Ruokaketjua selvittämään asetettu Reijo Karhinen kertoo, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä toteamalla: &quot;Meillä on hyvä tuote. Kukaan ei ole moittinut suomalaista ruokaa tai kyseenalaistanut sen laatua.&quot; Minä taidan olla sitten harvoja erimielisiä vaikkakin vain osittain. Voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen huterammalla pohjalla.</p><p><strong>Suomenkin vienti nousee, mutta Ruotsi porskuttaa kaukana edellä</strong></p><p>Rakas naapurimaamme Ruotsihan hakkaa meidät elintarvikeviennissä mennen tullen ja jälleen tullaan suomalaisten viennin perusongelmiin: brändäys, myynti, markkinointi ja asiakkaiden tarpeiden sekä kohdemarkkinan tunteminen. Jo kymmenen vuotta sitten markkinoinnin dosentti Petri Ollila totesi kärjistäen:</p><p>&quot;<em>Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat, suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta, että välttyisivät kiinnostumasta vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä, kulttuurista ja käyttäytymisestä elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään koti-oloissa biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi uhrattiin 15 vuotta sitten suuria summia. Väitteelle löydettiin jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa saksalaisille, tulkitaan helposti väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta.</em>&quot;</p><p>Onko tässä oikein mikään kymmenen vuoden aikana muuttunut. Erityisesti alkoholin osalta on, esimerkiksi Napue Gin ja muut ovat tehneet hyvää työtä. Suuressa mittakaavassa ttilanne on mielestäni ennallaan. Olisin katsonut mielelläni varsinaisen Karhisen väliraportin, mutta jostain syystä en löydä sitä millään. Päädyin katsomaan sitten viime vuonna valmistuneen ruokapoliittisen selonteon. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselen, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.</p><p>Petri Ollila kertoi myös kuinka mainitun puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen. On puhuttu &rdquo;järkiruuasta&rdquo;, aivan kuin ihmiset nauttisivat ruokaa vain järkisyistä.</p><p><strong>Esimerkkinä Valion haasteet</strong></p><p>Yhtenä suurimpana Venäjän pakotteiden kärsijänä on ollut Valio, jolla on ollut merkittäviä haasteita. Valio on maitotilallisten omistama ja sopimusten mukaan se vastaanottaa kaiken maidon tuottajilta. Kun Venäjän vienti tyrehtyi, piti sen keksiä minne tuo maito laitetaan. Ratkaisuna on ollut tehdä siitä maitojauhetta vientiin, mistä ei synny juurikaan katetta ja pahimmillaan valmistaminen sekä vienti on jopa tappiollista. Tavalliseen tapaan toimiva yritys vähentäisi ostamansa maidon määrää, mutta Valio ei voi näin tehdä.</p><p>Maidottomat tuotteet myös lisääntyvät ja kaupan hyllyille ovat ilmaantuneet kaura-, manteli-, kookos- ja soijamaidot. Näiden osuus on kasvanut kymmeneen prosenttiin tuoteryhmästä ja uusien tuotteiden myötä määrä on kasvussa. Valio on nyt tehnyt kaurajuoman, mutta tässäkin ruotsalainen Oatly valtaa maailmanmarkkinoita hurjalla vauhdilla. Brändäystä ja mainontaa sekä panostuksia katsoessa se ei ole mikään ihme.</p><p>Omistusrakenne ja pieni koko myös aiheuttavat sen, että Valion omat mahdollisuudet kasvaa ovat rajalliset. Suurimmat meijerit ja tuottajat ovat tehneet erilaisia yritysjärjestelyjä Euroopassa ja brändeillä on valtava merkitys. Valio on pysytellyt poissa tällaisista järjestelyistä, jolloin se on jäänyt pieneksi paikalliseksi toimijaksi. Valion brändit ovat vahvoja oikeastaan vain Suomessa joskin ne tunnetaan jossain määrin myös Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä - se riitä ja sen tuominen tunnetuksi laajemmin vaatisi paljon työtä. Tätä työtä Valio ei saa tehtyä nykyisellä kannattavuudellla ja panostuksilla liiketoimintamallinsa tuomilla rajoitteilla.</p><p>Kun pohditaan elintarviketjua on hyvä huomata, että elintarviketeollisuuden suurimpia pelureita on osuuskuntien omistuksessa. Valion lisäksi vaikkapa Atrian sekä HKScanin suurimmat omistajat ovat osuuskuntia, mikä luo samankaltaisia haasteita toimintaan, yritysjärjestelyihin ja kumppanuuksiin. Näillä yrityksillä on yhtenä tavoitteenaan maksimoida raaka-aineen käyttö eli tilallisilta ostettu määrä. Tuottajien kannalta hienoa asia, mutta aiheuttaa hankaluuksia liiketaloudellisesti järkevimpien toimenpiteiden suhteen.</p><p><strong>Kauppa olisi saatava maksamaan enemmän tuottajalle, mutta työtä tehtävä muutoinkin</strong></p><p>Vaikkapa eettisyys, puhtaus ja terveellisyys ovat tärkeitä asioita. Ne ovat kuitenkin ulkomailla vaikeasti perusteltavia ja todistettavia - lisäksi ihmisillä on yleensä kaikkialla usko oman maan tuotantoon. Maku ja kuluttajien tarpeet sekä mieltymykset ovat edelleen avainasemassa. Emme me voi lähteä pienenä maan opettamaan muita syömään jotain. Oma lukunsa on sitten riittääkö näile puheille katetta. Itseäni harmittaa erityisesti Keskustan toimesta vesitetty eläinsuojelulaki, joka olisi voinut tuoda sellaiset säännöt, että olisimme voineet rinta rottingilla kertoa olevamme maailman eettisimpiä tuottajia.&nbsp; Nyt näin ei tapahdu.</p><p>A-studiossa maitotilallinen ehdotti kaupalle ratkaisuksi, että otetaan pois kaupasta ulkomaiset tuotemerkit ja myydään suomalaista. Ei tällainen lähestyminen nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa ja erilaisten ruokatrendien virratessa onnistu. Vaikkapa juustoissa kuluttaja haluaa parmesaaninsa, manchegonsa tai gruyerensä kaupasta. Joku kulinaristi totesi, että lasten lähtiessä joku päivä kotona ensimmäisenä lentää se oltermannikimpale jääkaapista roskiin. Ja joo, on Valiolla hyviäksi juustoja toisenlaiseen makuunkin, mutta suuntaus on ollut bulkkia kohti.</p><p>Vaikkapa itämainen keittiö on ollut nousussa vuosia. Jos poistettaisiin ulkomaiset vaihtoehdot ja siellä olisi vain vaikkapa Atrian versioita itämaisista ruoista valmisruoka-altaassa, niin aika karua olisi. Sen verran kuraa nuo useimmiten ovat. Valmispizzojen pakastealtaasta pois Grandiosat ja Dr Oetkerit, niin alkaa valikoima olla aika vähissä.</p><p>On hyvä olla ylpeä raaka-aineistaan ja tuotteistaan, mutta sen ei saa antaa sumentaa kokonaisuutta. Meillä on kaikilla osa-alueilla tehtävää siinä, että suomalaisen ruoan menekki ja arvostus nousee. Nyt suhtaudutaan kuin muut eivät sitä vaan ymmärtäisi ja meidän tehtävämme on valistaa heitä.</p><p>Onko tuote siis kunnossa? Minusta ei, mitä itse olet mieltä?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruokaketjua selvittämään asetettu Reijo Karhinen kertoo, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä toteamalla: "Meillä on hyvä tuote. Kukaan ei ole moittinut suomalaista ruokaa tai kyseenalaistanut sen laatua." Minä taidan olla sitten harvoja erimielisiä vaikkakin vain osittain. Voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen huterammalla pohjalla.

Suomenkin vienti nousee, mutta Ruotsi porskuttaa kaukana edellä

Rakas naapurimaamme Ruotsihan hakkaa meidät elintarvikeviennissä mennen tullen ja jälleen tullaan suomalaisten viennin perusongelmiin: brändäys, myynti, markkinointi ja asiakkaiden tarpeiden sekä kohdemarkkinan tunteminen. Jo kymmenen vuotta sitten markkinoinnin dosentti Petri Ollila totesi kärjistäen:

"Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat, suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon."

"Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta, että välttyisivät kiinnostumasta vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä, kulttuurista ja käyttäytymisestä elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään koti-oloissa biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi."

"Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi uhrattiin 15 vuotta sitten suuria summia. Väitteelle löydettiin jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa saksalaisille, tulkitaan helposti väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta."

Onko tässä oikein mikään kymmenen vuoden aikana muuttunut. Erityisesti alkoholin osalta on, esimerkiksi Napue Gin ja muut ovat tehneet hyvää työtä. Suuressa mittakaavassa ttilanne on mielestäni ennallaan. Olisin katsonut mielelläni varsinaisen Karhisen väliraportin, mutta jostain syystä en löydä sitä millään. Päädyin katsomaan sitten viime vuonna valmistuneen ruokapoliittisen selonteon. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselen, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.

Petri Ollila kertoi myös kuinka mainitun puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen. On puhuttu ”järkiruuasta”, aivan kuin ihmiset nauttisivat ruokaa vain järkisyistä.

Esimerkkinä Valion haasteet

Yhtenä suurimpana Venäjän pakotteiden kärsijänä on ollut Valio, jolla on ollut merkittäviä haasteita. Valio on maitotilallisten omistama ja sopimusten mukaan se vastaanottaa kaiken maidon tuottajilta. Kun Venäjän vienti tyrehtyi, piti sen keksiä minne tuo maito laitetaan. Ratkaisuna on ollut tehdä siitä maitojauhetta vientiin, mistä ei synny juurikaan katetta ja pahimmillaan valmistaminen sekä vienti on jopa tappiollista. Tavalliseen tapaan toimiva yritys vähentäisi ostamansa maidon määrää, mutta Valio ei voi näin tehdä.

Maidottomat tuotteet myös lisääntyvät ja kaupan hyllyille ovat ilmaantuneet kaura-, manteli-, kookos- ja soijamaidot. Näiden osuus on kasvanut kymmeneen prosenttiin tuoteryhmästä ja uusien tuotteiden myötä määrä on kasvussa. Valio on nyt tehnyt kaurajuoman, mutta tässäkin ruotsalainen Oatly valtaa maailmanmarkkinoita hurjalla vauhdilla. Brändäystä ja mainontaa sekä panostuksia katsoessa se ei ole mikään ihme.

Omistusrakenne ja pieni koko myös aiheuttavat sen, että Valion omat mahdollisuudet kasvaa ovat rajalliset. Suurimmat meijerit ja tuottajat ovat tehneet erilaisia yritysjärjestelyjä Euroopassa ja brändeillä on valtava merkitys. Valio on pysytellyt poissa tällaisista järjestelyistä, jolloin se on jäänyt pieneksi paikalliseksi toimijaksi. Valion brändit ovat vahvoja oikeastaan vain Suomessa joskin ne tunnetaan jossain määrin myös Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä - se riitä ja sen tuominen tunnetuksi laajemmin vaatisi paljon työtä. Tätä työtä Valio ei saa tehtyä nykyisellä kannattavuudellla ja panostuksilla liiketoimintamallinsa tuomilla rajoitteilla.

Kun pohditaan elintarviketjua on hyvä huomata, että elintarviketeollisuuden suurimpia pelureita on osuuskuntien omistuksessa. Valion lisäksi vaikkapa Atrian sekä HKScanin suurimmat omistajat ovat osuuskuntia, mikä luo samankaltaisia haasteita toimintaan, yritysjärjestelyihin ja kumppanuuksiin. Näillä yrityksillä on yhtenä tavoitteenaan maksimoida raaka-aineen käyttö eli tilallisilta ostettu määrä. Tuottajien kannalta hienoa asia, mutta aiheuttaa hankaluuksia liiketaloudellisesti järkevimpien toimenpiteiden suhteen.

Kauppa olisi saatava maksamaan enemmän tuottajalle, mutta työtä tehtävä muutoinkin

Vaikkapa eettisyys, puhtaus ja terveellisyys ovat tärkeitä asioita. Ne ovat kuitenkin ulkomailla vaikeasti perusteltavia ja todistettavia - lisäksi ihmisillä on yleensä kaikkialla usko oman maan tuotantoon. Maku ja kuluttajien tarpeet sekä mieltymykset ovat edelleen avainasemassa. Emme me voi lähteä pienenä maan opettamaan muita syömään jotain. Oma lukunsa on sitten riittääkö näile puheille katetta. Itseäni harmittaa erityisesti Keskustan toimesta vesitetty eläinsuojelulaki, joka olisi voinut tuoda sellaiset säännöt, että olisimme voineet rinta rottingilla kertoa olevamme maailman eettisimpiä tuottajia.  Nyt näin ei tapahdu.

A-studiossa maitotilallinen ehdotti kaupalle ratkaisuksi, että otetaan pois kaupasta ulkomaiset tuotemerkit ja myydään suomalaista. Ei tällainen lähestyminen nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa ja erilaisten ruokatrendien virratessa onnistu. Vaikkapa juustoissa kuluttaja haluaa parmesaaninsa, manchegonsa tai gruyerensä kaupasta. Joku kulinaristi totesi, että lasten lähtiessä joku päivä kotona ensimmäisenä lentää se oltermannikimpale jääkaapista roskiin. Ja joo, on Valiolla hyviäksi juustoja toisenlaiseen makuunkin, mutta suuntaus on ollut bulkkia kohti.

Vaikkapa itämainen keittiö on ollut nousussa vuosia. Jos poistettaisiin ulkomaiset vaihtoehdot ja siellä olisi vain vaikkapa Atrian versioita itämaisista ruoista valmisruoka-altaassa, niin aika karua olisi. Sen verran kuraa nuo useimmiten ovat. Valmispizzojen pakastealtaasta pois Grandiosat ja Dr Oetkerit, niin alkaa valikoima olla aika vähissä.

On hyvä olla ylpeä raaka-aineistaan ja tuotteistaan, mutta sen ei saa antaa sumentaa kokonaisuutta. Meillä on kaikilla osa-alueilla tehtävää siinä, että suomalaisen ruoan menekki ja arvostus nousee. Nyt suhtaudutaan kuin muut eivät sitä vaan ymmärtäisi ja meidän tehtävämme on valistaa heitä.

Onko tuote siis kunnossa? Minusta ei, mitä itse olet mieltä?

 

]]>
30 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260883-ruokaketjun-selvitysmies-karhinen-tuote-on-hyva#comments Elintarviketeollisuus Elintarviketuotanto Innovaatiot ja brändit Maatalouspolitiikka Vienti Wed, 12 Sep 2018 13:40:25 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260883-ruokaketjun-selvitysmies-karhinen-tuote-on-hyva
Kuka lypsää maajussia? http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260678-kuka-lypsaa-maajussia <p><br />-Ongelma tässä on se, että kun tuottajien tuotantokustannukset ovat kasvaneet 15 vuoden aikana keskimäärin 50 prosenttia, tuottajahinnat ovat kasvaneet vain 17 prosenttia, nyt asialle on pakko tehdä jotakin. (maatalousministeri Leppä)</p><p>Kuka lypsää maajussia?</p><p>Suomessa on kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon mukaan liikaa byrokratiaa. Kun Ruotsissa tarvitaan 4000 erilaista ympäristölupaa tarvitaan niitä Suomessa 15000 ja EU:n mukaan riittää noin 1000 lupaa joilla pärjätään.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/suomessa-ymparistolupia-on-15000-ruotsissa-vain-4000-miksi/?ref=rns_fb">Lue tästä enemmän Verkkouutisista.</a></p><p>Suomi ja kansanedustajat ministereitä myöten ihmettelevät mediassa, miksi? Ja samalla istuvat hallituksessa ja eduskunnassa jossa asialle jotain voisi tehdä, mutta eivät tee. No luvassa kai on 4000 helpotusta, mutta siltikin luvitettavia asioita jään pelkästään ympäristökysymyksissä 11000 lupaa.</p><p>Lupien käsittelyajat venyvät kuukausiin jopa vuosiin.</p><p>Olisiko aika laittaa Ely ja muiden lupakeskusten virkamiehiä kilometritehtaalle, koska muuten lupaviidakko ei koskaan lopu. Virkamies kun keksii aina itselleen uutta tehtävää, että voi kokea itsensä tarpeelliseksi.</p><p>Venäjällä timpurit alkoivat tahallaan laittaa oikea- ja vasenkätisiä ovia ristiin kun saivat lopputilin rakennuksen valmistuessa eikä uusia hommia ollut tiedossa. Näin he turvasivat itselleen pariksi viikoksi vielä töitä, kun ovia sitten vaihdeltiin takaisin omille paikoilleen.</p><p>Suomessa virkamiehet tekevät sellaisia lakiehdotuksia jotka sitten ummikko kansanedustajat siunaavat laeiksi, joilla virkamiesekunta vain kasvaa ja kasvaa. Kasvanut virkamiesjoukko keksii enemmän yhdessä uusia turhia lakeja ja valvontaa tarvitaan enemmän ja enemmän. Kuka lypsää maajussia?</p><p>Vastaukskesi ei riitä, että suuret monopolissa olevat kone- ja lannoitetehtaat, kauppa, sekä kuljetuspalvelut. Listaan pitää lisätä ehdottomasti maamme mainiot virkamiehet, jotka EU:ta keppihevosenaan pitävät ja keksivät lisää kansallisia lakeja maajussin työpäivää pidentämään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
-Ongelma tässä on se, että kun tuottajien tuotantokustannukset ovat kasvaneet 15 vuoden aikana keskimäärin 50 prosenttia, tuottajahinnat ovat kasvaneet vain 17 prosenttia, nyt asialle on pakko tehdä jotakin. (maatalousministeri Leppä)

Kuka lypsää maajussia?

Suomessa on kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon mukaan liikaa byrokratiaa. Kun Ruotsissa tarvitaan 4000 erilaista ympäristölupaa tarvitaan niitä Suomessa 15000 ja EU:n mukaan riittää noin 1000 lupaa joilla pärjätään.

Lue tästä enemmän Verkkouutisista.

Suomi ja kansanedustajat ministereitä myöten ihmettelevät mediassa, miksi? Ja samalla istuvat hallituksessa ja eduskunnassa jossa asialle jotain voisi tehdä, mutta eivät tee. No luvassa kai on 4000 helpotusta, mutta siltikin luvitettavia asioita jään pelkästään ympäristökysymyksissä 11000 lupaa.

Lupien käsittelyajat venyvät kuukausiin jopa vuosiin.

Olisiko aika laittaa Ely ja muiden lupakeskusten virkamiehiä kilometritehtaalle, koska muuten lupaviidakko ei koskaan lopu. Virkamies kun keksii aina itselleen uutta tehtävää, että voi kokea itsensä tarpeelliseksi.

Venäjällä timpurit alkoivat tahallaan laittaa oikea- ja vasenkätisiä ovia ristiin kun saivat lopputilin rakennuksen valmistuessa eikä uusia hommia ollut tiedossa. Näin he turvasivat itselleen pariksi viikoksi vielä töitä, kun ovia sitten vaihdeltiin takaisin omille paikoilleen.

Suomessa virkamiehet tekevät sellaisia lakiehdotuksia jotka sitten ummikko kansanedustajat siunaavat laeiksi, joilla virkamiesekunta vain kasvaa ja kasvaa. Kasvanut virkamiesjoukko keksii enemmän yhdessä uusia turhia lakeja ja valvontaa tarvitaan enemmän ja enemmän. Kuka lypsää maajussia?

Vastaukskesi ei riitä, että suuret monopolissa olevat kone- ja lannoitetehtaat, kauppa, sekä kuljetuspalvelut. Listaan pitää lisätä ehdottomasti maamme mainiot virkamiehet, jotka EU:ta keppihevosenaan pitävät ja keksivät lisää kansallisia lakeja maajussin työpäivää pidentämään.

]]>
84 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260678-kuka-lypsaa-maajussia#comments Kotimaa Maatalouspolitiikka Sun, 09 Sep 2018 05:52:06 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260678-kuka-lypsaa-maajussia
Valtion varjeltava maamiestään http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258070-valtion-varjeltava-maamiestaan <p>Alkukesällä saimme nauttia tai kärsiä, näkökulmasta riippuen, poikkeuksellisen kuivaa ajanjaksoa. Sen vaikutus on näkynyt nurmen ja viljan tuotannossa. Rehusadosta on tulossa huono ja siitä koitunee taas merkittävää pulaa, viljoista pahimmillaan on puolet menetetty. Kasvun merkittävä hidastuminen ja sadonmenetykset ovat laajuudellaan suorastaan katastrofi maallemme ja ennen kaikkea maatalousyrittäjillemme. Edelliset kesät ovat olleet sadolle hyvin vahingollisia jatkuvien sateiden takia, tänä vuonna päinvastoin &ndash; ellei loppukesä osoita viime vuosien kaltaista monsuunia.</p><p>Julkisen vallan on vihdoinkin autettava maanviljelijöitämme ja tosissaan. Maatalousyrittäjille on luvassa merkittävät taloudelliset vahingot ja tilojen väheneminen tulee vain kiihtymään. Valtion on annettava välitöntä kriisitukea maatalousyrittäjillemme ja estettävä hartiavoimin Euroopan unionin aikeet lisätä heidän ahdinkoa.</p><p>Nämä vuodet ovat kantapään kautta osoittaneet varmuusvarastojen myynnin nopean rahan toivossa äärimmäisen vahingolliseksi ratkaisuksi. Tuontirehujen määrä tulee todennäköisesti lisääntymään mittavissa määrin ja se voi aiheuttaa terveysongelmia sekä eläimille että ihmisille aina kuluttajaa myöten. Leipäkin olisi ensi talvena ulkomaalaista.</p><p>Maatalousyrittäjien ahdinko pahentuu pahentumistaan. Voisiko kansa viimeinkin seistä maamiestensä puolesta ja vaatia julkiselta vallalta toimenpiteitä heidän toimeentulon, hyvinvoinnin ja jaksamisen turvaamiseksi? Poliitikkojen ja virkamiesten välinpitämättömyys maatalousyrittäjien etua kohtaan käy melkein talonpojan tappolinjasta. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alkukesällä saimme nauttia tai kärsiä, näkökulmasta riippuen, poikkeuksellisen kuivaa ajanjaksoa. Sen vaikutus on näkynyt nurmen ja viljan tuotannossa. Rehusadosta on tulossa huono ja siitä koitunee taas merkittävää pulaa, viljoista pahimmillaan on puolet menetetty. Kasvun merkittävä hidastuminen ja sadonmenetykset ovat laajuudellaan suorastaan katastrofi maallemme ja ennen kaikkea maatalousyrittäjillemme. Edelliset kesät ovat olleet sadolle hyvin vahingollisia jatkuvien sateiden takia, tänä vuonna päinvastoin – ellei loppukesä osoita viime vuosien kaltaista monsuunia.

Julkisen vallan on vihdoinkin autettava maanviljelijöitämme ja tosissaan. Maatalousyrittäjille on luvassa merkittävät taloudelliset vahingot ja tilojen väheneminen tulee vain kiihtymään. Valtion on annettava välitöntä kriisitukea maatalousyrittäjillemme ja estettävä hartiavoimin Euroopan unionin aikeet lisätä heidän ahdinkoa.

Nämä vuodet ovat kantapään kautta osoittaneet varmuusvarastojen myynnin nopean rahan toivossa äärimmäisen vahingolliseksi ratkaisuksi. Tuontirehujen määrä tulee todennäköisesti lisääntymään mittavissa määrin ja se voi aiheuttaa terveysongelmia sekä eläimille että ihmisille aina kuluttajaa myöten. Leipäkin olisi ensi talvena ulkomaalaista.

Maatalousyrittäjien ahdinko pahentuu pahentumistaan. Voisiko kansa viimeinkin seistä maamiestensä puolesta ja vaatia julkiselta vallalta toimenpiteitä heidän toimeentulon, hyvinvoinnin ja jaksamisen turvaamiseksi? Poliitikkojen ja virkamiesten välinpitämättömyys maatalousyrittäjien etua kohtaan käy melkein talonpojan tappolinjasta. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys.

]]>
0 http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258070-valtion-varjeltava-maamiestaan#comments Maanviljelijät maatalous Maatalouspolitiikka Maatalousyrittäjät Wed, 11 Jul 2018 05:00:00 +0000 Matti Haapala http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258070-valtion-varjeltava-maamiestaan
Ruokapolitiikan tulevaisuus http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256218-ruokapolitiikan-tulevaisuus <p>Globaali ruokajärjestelmä on kriisissä - se vaikuttaa kansanterveyteen, ympäristöön ja kestävään kehitykseen.</p><p>Ruoalla ja ruoan tuotannolla on vaikutuksia sekä yksilön, että yhteiskunnan sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin sekä ilmaston muutokseen ja muuhun ekologiseen hyvinvointiin.</p><p>Maailma tuottaa riittävästi ruokaa kaikille ihmisille, mutta silti 815 miljoonaa kärsii aliravitsemuksesta. Ruoantuotanto vaikuttaa maaperän terveyteen ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Se liittyy luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja eläinten hyvinvointiin. Usein tuottajilta puuttuu oikeuksia ja kuluttajilta turvaa.</p><p>Koko ajattelumallin tulisi muuttua kohti systeemiajattelua, jossa kaikkien osien yhteisvaikutukset otetaan huomioon.</p><p>Nyt kun Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan, on huomiota kiinnitettävä ruokapolitiikkaan. Eurooppa tarvitsee yhteisen kattavan ruokapolitiikan. Ruoka liittää yhteen niin ympäristön, maatalouden, koulutuksen, terveyden, eläinten hyvinvoinnin, kaupan kuin kehityspolitiikankin. Kaikkien eri osa-alueiden huomioonottaminen on osa ruokasysteemiajattelua.</p><p>Uusi maatalouspolitiikka tulee muokkaamaan eurooppalaista ruokajärjestelmää lähitulevaisuudessa. Ja sen tulee vastata kansalaisten toiveisiin turvallisesta, laadukkaasta ja terveellisestä ravinnosta ilman, että maatalouteen liittyviä ympäristö-, talous- ja sosiaalihaasteita unohdetaan.</p><p>Ravinnontuotannon haasteet nyt ja tulevaisuudessa ovat sellaisia, että perinteinen maatalouspolitiikka ei yksinkertaisesti ole riittävä tapa vastata niihin. Meidän tulisi viimeistään nyt hyväksyä se tosiasia, että kestävän luonnonvara- ja maatalouspolitiikan luomiseksi tarvitsemme kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa. Kyse ei ole vain yhdestä elinkeinosektorista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta</p><p>Jotta tämä on mahdollista, tulee maatalouspolitiikan uudistamisesta siirtyä kokonaisvaltaiseen ruokapolitiikkaan. Yhteinen ruokapolitiikka yhdistäisi eri politiikan alat ja hallinnon tasot. Se kokoaisi yhteen niin ruokaturvallisuuden, kaupan ja maatalouden kuin kansallisen-, EU- ja kunnallistason.</p><p>Ruokapolitiikassa eivät enää pienet korjaukset auta. Ruokaan liittyy niin paljon toisiinsa vaikuttavia ongelmia. Ruokasysteemin ongelmat eivät korjaannu vain rajoittamalla torjunta-aineiden käytön määrää tai puuttumalla yhden maatilan työntekijöiden oloihin. Tarvitaan kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa, jota lähestytään kestävän ruokasysteemiajattelun kautta. Yhteydet systeemin eri osien välillä tulee ymmärtää ja niihin pitää puuttua kokonaisvaltaisesti koko järjestelmän tasolla.</p><p><em>Parlamentti hyväksyi tällä viikolla päätöslauselman EU:n maatalouspolitiikasta, jossa vaadittiin mm. budjetin pitämistä vähintään nykyisellä tasolla. Kestävän ruokapolitiikan osalta ei kuitenkaan ylletty riittävälle kunnianhimotasolle, kun monet tärkeät esitykset, liittyen mm. eläinten hyvinvointiin ja torjunta-aineiden käyttöön kaatuivat äänestyksessä.</em> <em>Parlamentin päätöslauselma ei ole sitova ja komission odotetaan julkistavan ehdotuksensa perjantaina 1.6. </em></p><p>&nbsp;</p><p>Kirjottamani artikkeli yhdessä europarlamentaarikko Bart Staesin kanssa EURACTIVissa (englanniksi): <a href="https://www.euractiv.com/section/agriculture-food/opinion/the-moment-for-a-future-proof-eu-agriculture-and-food-policy-is-now/"><u>https://www.euractiv.com/section/agriculture-food/opinion/the-moment-for-a-future-proof-eu-agriculture-and-food-policy-is-now/</u></a></p><p>Parlamentin päätöslauselma: <a href="http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2018-0224+0+DOC+XML+V0//FI&amp;language=FI"><u>http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2018-0224+0+DOC+XML+V0//FI&amp;language=FI</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Globaali ruokajärjestelmä on kriisissä - se vaikuttaa kansanterveyteen, ympäristöön ja kestävään kehitykseen.

Ruoalla ja ruoan tuotannolla on vaikutuksia sekä yksilön, että yhteiskunnan sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin sekä ilmaston muutokseen ja muuhun ekologiseen hyvinvointiin.

Maailma tuottaa riittävästi ruokaa kaikille ihmisille, mutta silti 815 miljoonaa kärsii aliravitsemuksesta. Ruoantuotanto vaikuttaa maaperän terveyteen ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Se liittyy luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja eläinten hyvinvointiin. Usein tuottajilta puuttuu oikeuksia ja kuluttajilta turvaa.

Koko ajattelumallin tulisi muuttua kohti systeemiajattelua, jossa kaikkien osien yhteisvaikutukset otetaan huomioon.

Nyt kun Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan, on huomiota kiinnitettävä ruokapolitiikkaan. Eurooppa tarvitsee yhteisen kattavan ruokapolitiikan. Ruoka liittää yhteen niin ympäristön, maatalouden, koulutuksen, terveyden, eläinten hyvinvoinnin, kaupan kuin kehityspolitiikankin. Kaikkien eri osa-alueiden huomioonottaminen on osa ruokasysteemiajattelua.

Uusi maatalouspolitiikka tulee muokkaamaan eurooppalaista ruokajärjestelmää lähitulevaisuudessa. Ja sen tulee vastata kansalaisten toiveisiin turvallisesta, laadukkaasta ja terveellisestä ravinnosta ilman, että maatalouteen liittyviä ympäristö-, talous- ja sosiaalihaasteita unohdetaan.

Ravinnontuotannon haasteet nyt ja tulevaisuudessa ovat sellaisia, että perinteinen maatalouspolitiikka ei yksinkertaisesti ole riittävä tapa vastata niihin. Meidän tulisi viimeistään nyt hyväksyä se tosiasia, että kestävän luonnonvara- ja maatalouspolitiikan luomiseksi tarvitsemme kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa. Kyse ei ole vain yhdestä elinkeinosektorista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta

Jotta tämä on mahdollista, tulee maatalouspolitiikan uudistamisesta siirtyä kokonaisvaltaiseen ruokapolitiikkaan. Yhteinen ruokapolitiikka yhdistäisi eri politiikan alat ja hallinnon tasot. Se kokoaisi yhteen niin ruokaturvallisuuden, kaupan ja maatalouden kuin kansallisen-, EU- ja kunnallistason.

Ruokapolitiikassa eivät enää pienet korjaukset auta. Ruokaan liittyy niin paljon toisiinsa vaikuttavia ongelmia. Ruokasysteemin ongelmat eivät korjaannu vain rajoittamalla torjunta-aineiden käytön määrää tai puuttumalla yhden maatilan työntekijöiden oloihin. Tarvitaan kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa, jota lähestytään kestävän ruokasysteemiajattelun kautta. Yhteydet systeemin eri osien välillä tulee ymmärtää ja niihin pitää puuttua kokonaisvaltaisesti koko järjestelmän tasolla.

Parlamentti hyväksyi tällä viikolla päätöslauselman EU:n maatalouspolitiikasta, jossa vaadittiin mm. budjetin pitämistä vähintään nykyisellä tasolla. Kestävän ruokapolitiikan osalta ei kuitenkaan ylletty riittävälle kunnianhimotasolle, kun monet tärkeät esitykset, liittyen mm. eläinten hyvinvointiin ja torjunta-aineiden käyttöön kaatuivat äänestyksessä. Parlamentin päätöslauselma ei ole sitova ja komission odotetaan julkistavan ehdotuksensa perjantaina 1.6.

 

Kirjottamani artikkeli yhdessä europarlamentaarikko Bart Staesin kanssa EURACTIVissa (englanniksi): https://www.euractiv.com/section/agriculture-food/opinion/the-moment-for-a-future-proof-eu-agriculture-and-food-policy-is-now/

Parlamentin päätöslauselma: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2018-0224+0+DOC+XML+V0//FI&language=FI

]]>
3 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256218-ruokapolitiikan-tulevaisuus#comments EU-ruoka Euroopan parlamentti Globaali ruokaturvallisuus Maatalouspolitiikka Fri, 01 Jun 2018 12:50:13 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256218-ruokapolitiikan-tulevaisuus
Maatalous kansallisiin käsiin http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255794-maatalous-kansallisiin-kasiin <p>Elinvoimainen maaseutu on tärkeä osa suomalaisuutta. Luotettava kotimainen maataloustuotanto on tärkeää suomalaiselle elinkeinolle, hyvinvoinnille ja omavaraisuudelle kuin myös kriisivalmiutemme kannalta.</p> <p>Euroopan unionin aikomus karsia suomalaisen maatalousyrittäjän tukea ammatinharjoittamiseen on suora loukkaus kotimaisen ruoan tuottajia kohtaan. Asiaa ei paranna yhtään muun muassa maidon tuottajahintojen aleneminen. Meidän ei tule missään olosuhteissa hyväksyä sellaista ratkaisua, että EU:n jäsenmaksuja korotetaan ja siitä huolimatta saadaan vielä vähemmän käteen. Eikö tämän pitäisi osoittaa, että kuinka kestämätön ja järjetön kyseinen instituutio on suomalaista maataloutta kohtaan? Suomalaisten rahojen kierrättäminen Euroopan unionissa saadakseen murto-osan takaisin viljelijöiden tueksi on järjestelmänä suorastaan absurdi.</p> <p>Koska Suomi on EU:n nettomaksaja, eli maksamme enemmän kuin saamme takaisin, EU:sta irtaantumisesta säästettävillä rahoilla Suomen valtio pystyisi tukemaan suoraan jopa suuremmalla rahamäärällä suomalaisia maatalousyrittäjiä. Omalla maatalouspolitiikalla korjattaisiin tukiperusteet, jolloin ne huomioisivat huomattavasti paremmin maatilojen ja maatalousyrittäjien eroja. Johtopäätökset EU-jäsenyyttä kohtaan tulisi jo tehdä ennen kuin enemmän vahinkoa maataloudelle tulee syntymään.</p> <p>Maataloustukien jakamien ja maataloutta koskeva sääntely ei nykytilassakaan ole oikeudenmukaista Euroopan unionin laajuisesti. Suomalaisessa ympäristössä maanviljely on huomattavasti haasteellisempaa Keski-Eurooppaan verrattuna &ndash; tuet ja säädökset eivät silti huomioi tätä epäsuhtaa ollenkaan. EU:lla ei usein ole yhtään mitään ymmärrystä Suomen paikallisista olosuhteista ja toimivista käytännöistä. Kyllä suomalainen viljelijä esimerkiksi ymmärtää, että milloin on sopiva aika lannoittaa tai kyntää: siihen ei tarvita Brysselin byrokraattia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinvoimainen maaseutu on tärkeä osa suomalaisuutta. Luotettava kotimainen maataloustuotanto on tärkeää suomalaiselle elinkeinolle, hyvinvoinnille ja omavaraisuudelle kuin myös kriisivalmiutemme kannalta.

Euroopan unionin aikomus karsia suomalaisen maatalousyrittäjän tukea ammatinharjoittamiseen on suora loukkaus kotimaisen ruoan tuottajia kohtaan. Asiaa ei paranna yhtään muun muassa maidon tuottajahintojen aleneminen. Meidän ei tule missään olosuhteissa hyväksyä sellaista ratkaisua, että EU:n jäsenmaksuja korotetaan ja siitä huolimatta saadaan vielä vähemmän käteen. Eikö tämän pitäisi osoittaa, että kuinka kestämätön ja järjetön kyseinen instituutio on suomalaista maataloutta kohtaan? Suomalaisten rahojen kierrättäminen Euroopan unionissa saadakseen murto-osan takaisin viljelijöiden tueksi on järjestelmänä suorastaan absurdi.

Koska Suomi on EU:n nettomaksaja, eli maksamme enemmän kuin saamme takaisin, EU:sta irtaantumisesta säästettävillä rahoilla Suomen valtio pystyisi tukemaan suoraan jopa suuremmalla rahamäärällä suomalaisia maatalousyrittäjiä. Omalla maatalouspolitiikalla korjattaisiin tukiperusteet, jolloin ne huomioisivat huomattavasti paremmin maatilojen ja maatalousyrittäjien eroja. Johtopäätökset EU-jäsenyyttä kohtaan tulisi jo tehdä ennen kuin enemmän vahinkoa maataloudelle tulee syntymään.

Maataloustukien jakamien ja maataloutta koskeva sääntely ei nykytilassakaan ole oikeudenmukaista Euroopan unionin laajuisesti. Suomalaisessa ympäristössä maanviljely on huomattavasti haasteellisempaa Keski-Eurooppaan verrattuna – tuet ja säädökset eivät silti huomioi tätä epäsuhtaa ollenkaan. EU:lla ei usein ole yhtään mitään ymmärrystä Suomen paikallisista olosuhteista ja toimivista käytännöistä. Kyllä suomalainen viljelijä esimerkiksi ymmärtää, että milloin on sopiva aika lannoittaa tai kyntää: siihen ei tarvita Brysselin byrokraattia.

]]>
3 http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255794-maatalous-kansallisiin-kasiin#comments EU Euroopan unioni Fixit maatalous Maatalouspolitiikka Fri, 25 May 2018 04:00:00 +0000 Matti Haapala http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255794-maatalous-kansallisiin-kasiin
Osa tanskalaisviljelijöistä panostaa nyt kannabikseen http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249019-osa-tanskalaisviljelijoista-panostaa-nyt-kannabikseen <p>Jokapäivä tulee hyviä uutisia kannabiksesta. Tuorein uutinen tulee Tanskasta , joka panostaa lääkekannabiksen tuottamiseen. Järkevää toimintaa, joka tuo Tanskaan työtä ja myös investointeja. Molempia kaivataan myös Suomeen.</p><p>&quot;<strong>Osa tanskalaisviljelijöistä on päättänyt satsata jatkossa kannabikseen tomaattien tai paprikoiden sijaan.&nbsp;Poliitikkojen tuella Tanskan Odensesta on tulossa lääkekannabiksen viljelyn suurkeskus Euroopassa.&quot;</strong></p><p><strong>&quot;Tietysti tienaamme tässä myös, mutta on muutenkin hienoa olla mukana tekemässä lääkettä tuhansia vuosia vanhasta kasvista.&quot;</strong></p><p>Suomessakin olisi tilaa kannabikselle ja sen kasvatukseen löytyy varmasti paljon kasvihuoneita tai tyhjiä halleja.&nbsp;</p><p>Kannabis tuottaa satoa noin kolmen kuukauden kierrolla ja tuottaa neliötä kohti noin 10000 euroa vuodessa.</p><p>Lääkekannabiksen tuotanto ei eroa virkistyskannabiksen tuottamisesta mitenkään, jopa lajikkeet ovat samoja.</p><p>Molempien laatuavalvotaan kuten minkä tahansa maataloustuotteen.Siis niissä maissa jossa se on laillista. :)</p><p><strong>&quot;Mitä pikimmin tuotteen saa markkinoille, sen parempi. Danish Cannabiksen Thomassonin mukaan kyse on Tanskan lisäksi suurimmasta markkinaosuudesta muualla Euroopassa, koska yhä useampi maa tulee jatkossa hyväksymään kannabiksen lääkekäytön.&quot;</strong></p><p>Valitettavasti Suomi ei ole tässäkään kehityksessä mukana, koska huume ja koska ei lääkinnällistä hyötyä, nuo ovat perustelut joita kuulee jatkuvasti.</p><p>Tanska haluaa panostaa myös vietimarkkinoille, kuten myös Australia.</p><p><strong>&quot;Tanskan terveysministeri&nbsp;Ellen Trane Norby&nbsp;on sanonut Tanskan TV2 haastattelussa toivovansa nimenomaan sitä, että Tanskassa&nbsp;pystyttäisiin viljelemään kannabista vientiin.&quot;</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Lue lisää MTV uutisten jutusta:</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tomaattiviljelmat-unholaan-osa-tanskalaisviljelijoista-panostaa-nyt-kannabikseen/6727426#gs.XhjnikA">Tomaattiviljelmät unholaan &ndash; osa tanskalaisviljelijöistä panostaa nyt kannabikseen</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokapäivä tulee hyviä uutisia kannabiksesta. Tuorein uutinen tulee Tanskasta , joka panostaa lääkekannabiksen tuottamiseen. Järkevää toimintaa, joka tuo Tanskaan työtä ja myös investointeja. Molempia kaivataan myös Suomeen.

"Osa tanskalaisviljelijöistä on päättänyt satsata jatkossa kannabikseen tomaattien tai paprikoiden sijaan. Poliitikkojen tuella Tanskan Odensesta on tulossa lääkekannabiksen viljelyn suurkeskus Euroopassa."

"Tietysti tienaamme tässä myös, mutta on muutenkin hienoa olla mukana tekemässä lääkettä tuhansia vuosia vanhasta kasvista."

Suomessakin olisi tilaa kannabikselle ja sen kasvatukseen löytyy varmasti paljon kasvihuoneita tai tyhjiä halleja. 

Kannabis tuottaa satoa noin kolmen kuukauden kierrolla ja tuottaa neliötä kohti noin 10000 euroa vuodessa.

Lääkekannabiksen tuotanto ei eroa virkistyskannabiksen tuottamisesta mitenkään, jopa lajikkeet ovat samoja.

Molempien laatuavalvotaan kuten minkä tahansa maataloustuotteen.Siis niissä maissa jossa se on laillista. :)

"Mitä pikimmin tuotteen saa markkinoille, sen parempi. Danish Cannabiksen Thomassonin mukaan kyse on Tanskan lisäksi suurimmasta markkinaosuudesta muualla Euroopassa, koska yhä useampi maa tulee jatkossa hyväksymään kannabiksen lääkekäytön."

Valitettavasti Suomi ei ole tässäkään kehityksessä mukana, koska huume ja koska ei lääkinnällistä hyötyä, nuo ovat perustelut joita kuulee jatkuvasti.

Tanska haluaa panostaa myös vietimarkkinoille, kuten myös Australia.

"Tanskan terveysministeri Ellen Trane Norby on sanonut Tanskan TV2 haastattelussa toivovansa nimenomaan sitä, että Tanskassa pystyttäisiin viljelemään kannabista vientiin."

 

Lue lisää MTV uutisten jutusta:

Tomaattiviljelmät unholaan – osa tanskalaisviljelijöistä panostaa nyt kannabikseen

 

 

 

 

 

]]>
0 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249019-osa-tanskalaisviljelijoista-panostaa-nyt-kannabikseen#comments kannabis Lääkekannabis Lääkekannabis esille Suomessa Maatalouspolitiikka Tanska Fri, 12 Jan 2018 09:15:40 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249019-osa-tanskalaisviljelijoista-panostaa-nyt-kannabikseen
Häirintäsoittoja, henkilöön meneviä kirjoituksia – Tästä ei voi olla hiljaa http://iidaaarnio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244715-hairintasoittoja-henkiloon-menevia-kirjoituksia-tasta-ei-voi-olla-hiljaa <p>Kokoomusnuoret teki tiistaina värikkääksi luonnehditun kannanoton hallituksen lisätalousarviossa esitetystä maatalouden 25 miljoonan euron satovahinkokorvauksesta. Kannanotossa kyseenalaistettiin maataloudelle maksettavat sääkorvaukset, ja pohdittiin, miksi yksi ala on oikeutettu huonosta säästä aiheutuviin korvauksiin, kun muut eivät ole. Kannanotto oli räväkkä &ndash; totta kai. Sen tarkoituksena oli herättää keskustelua aiheesta, joka yleensä etenee ilman pienintäkään kritiikkiä eteenpäin. Vaikka Kokoomusnuoret pyrkii aina ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin, joka lisätalousarviokin oli, kieltämättä vertaus oli ehkä huonosti aikaan sopiva, kun useat maanviljelijät ovat aivan aidosti ahdingossa. Luonnonvarakeskus on arvioinut viljasadon jäävän yhtä prosenttia viime vuotta pienemmäksi, ja satovahinkojen ennakoidaan nousevan jopa sataan miljoonaan euroon. Kannanoton tarkoituksena ei missään nimessä siis ollut syyllistää maataloudessa työskenteleviä, vaan kritisoida järjestelmää.</p><p>&nbsp;</p><p>Onneksi kuitenkin osa on ymmärtänyt kannanoton taustan, ja olen keskustellut viime päivinä pitkiäkin puheluita useiden maataloudessa työskentelevien kanssa. Olen vastannut kaikille omalla numerollaan soittaneille, ja meillä on ollut antoisia keskusteluja, joissa loppupäätelmät ovat olleet aina samat: olisi pitkällä aikavälillä maanviljelijälle pelkästään etu, että Suomessa tuotetusta ruuasta maksettaisiin tuottajalle riittävä hinta, eikä maanviljely olisi näin riippuvaista valtion päätöksistä ja raskaista tukihimmeleistä. Pohdimme myös hyvin yhtenevin mielipitein muutamien kanssa esimerkiksi suomalaisen ruuan brändäykseen ja vientiin liittyviä haasteita, EU:n vaikutusta maatalouteen, huoltovarmuuden osuutta maataloudesta ja niin edelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aihe on kuitenkin sellainen, josta suuri osa aikuisista ihmisistä ei vain pysty käymään asiallista keskustelua. </strong>Kannanoton jälkeen olen saanut kymmeniä asiattomia viestejä, piinaamista tuntemattomasta numerosta sekä minun on jopa toivottu kuolevan tai joutuvan pakkotyöleirille. Pahimmat viestit olen toki poiminut talteen varmuuden vuoksi, ja toimitan ne poliisille jos tulee tarve. Viimeisin niitti tämän tekstin kirjoittamiselle tuli kuitenkin tänään, kun löysin erään sanomalehden pääkirjoittajan puolen sivun mittaisen lehtijutun, joka käsitteli ainoastaan minua henkilönä: toimittaja oli jaksanut kaivaa CV:ni esille ja ruoti kokonaisen kolumnin verran koulutustaustaani, työpaikkaani ja ymmärrystäni elämästä. Hän myös oli laittanut jutussa suuhuni <em>hassunhauskoja</em> lauseita, kuten: &rdquo;Ai niin, ei se mitään. Ruokaahan saa kaupasta. En nyt jaksa miettiä, mistä vessapaperia saa ja mistä sähköä.&rdquo; Se oli kokonaisuudessaan pelkästään todella hämmentävä ja vahvaa myötähäpeää herättävä juttu. Jopa ammattijournalistit siis tunnekuohuissaan voivat vajota tasolle, jossa haluavat todella käyttää puolet koko sanomalehden pääsivusta ainoastaan solvatakseen älyllisesti epärehellisin argumentein nuorta, kaikille täysin tuntematonta naista.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelua saa käydä, välillä kiihkeästikin. <strong>Tämä palauteryöppy on kuitenkin ylittänyt kaikki kohtuullisuuden mittasuhteet. </strong>Kokoomusnuorten kantoja kritisoidaan useasti, mutta tällä kertaa se oli hyvin erilaista. Kritiikki ei kohdistunut Kokoomuksen Nuorten Liittoon tai sen linjoihin, vaan suoraan minuun henkilönä. Onko todella siis niin, että jos jonkin liiton kannanoton yhteyshenkilönä onkin miehen sijaan nuori nainen, on ihmisten mielestä normaalia ja tasapainoista käytöstä alkaa ruotia hänen koulutustaan, työpaikkaansa, ulkonäköään, elämänkokemustaan ja lukuisia muita henkilökohtaisia tekijöitä itse aiheen sijaan? Samasta aiheesta on muun muassa YLE kirjoittanut jutun: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9721659">Analyysi: Saanko toivottaa &quot;suvakkihuoralle syöpäkuolemaa&quot;? Poliisi ei tutki, koska veisi &quot;useamman työpäivän&quot;</a>. Suosittelen lukemaan.&nbsp;<strong>Käydään siis keskustelua jatkossakin, mutta aikuisilta ihmisiltä pitää voida odottaa asiapohjaisia vastauksia kritiikkiin, eikä henkilöön menevää kuvottavaa ryöppyä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><u>Loppukevennyksenä</u> vielä suosikkejani värikkäistä kommenteista. Osaa hieman sensuroitu tähdillä.<br /><br />&rdquo;Pikku-Iida&rdquo;<br />&rdquo;Tyhmä tyttönen&rdquo;<br />&rdquo;Kasvatuslaitokseen&rdquo;<br />&rdquo;Johtuu älykkyysosamäärästä&rdquo;<br />&rdquo;Taivas mikä dorka&rdquo;<br />&rdquo;Aika välkky akka&rdquo;<br />&rdquo;Vatipää&rdquo;<br />&rdquo;V**un ääliö&rdquo;<br />&rdquo;Nälänhätä olisi paikallaan&rdquo;<br />&rdquo;Kaikki muumit ei ole laaksossa&rdquo;<br />&rdquo;Painu h**vettiin&rdquo;<br />&rdquo;Apina&rdquo;<br />&rdquo;Lehmä&rdquo;<br />&rdquo;Laitetaan tyttö rannalle, vaikka Yyteriin, pariks viikoks ilman ruokaa, niin tietää mistä puhuu.&rdquo;<br /><br />ja sokerina pohjalla ehdoton ykkönen: <strong>&rdquo;Mistä näitä kommunistikakaroita sikiää?&rdquo;</strong></p> Kokoomusnuoret teki tiistaina värikkääksi luonnehditun kannanoton hallituksen lisätalousarviossa esitetystä maatalouden 25 miljoonan euron satovahinkokorvauksesta. Kannanotossa kyseenalaistettiin maataloudelle maksettavat sääkorvaukset, ja pohdittiin, miksi yksi ala on oikeutettu huonosta säästä aiheutuviin korvauksiin, kun muut eivät ole. Kannanotto oli räväkkä – totta kai. Sen tarkoituksena oli herättää keskustelua aiheesta, joka yleensä etenee ilman pienintäkään kritiikkiä eteenpäin. Vaikka Kokoomusnuoret pyrkii aina ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin, joka lisätalousarviokin oli, kieltämättä vertaus oli ehkä huonosti aikaan sopiva, kun useat maanviljelijät ovat aivan aidosti ahdingossa. Luonnonvarakeskus on arvioinut viljasadon jäävän yhtä prosenttia viime vuotta pienemmäksi, ja satovahinkojen ennakoidaan nousevan jopa sataan miljoonaan euroon. Kannanoton tarkoituksena ei missään nimessä siis ollut syyllistää maataloudessa työskenteleviä, vaan kritisoida järjestelmää.

 

Onneksi kuitenkin osa on ymmärtänyt kannanoton taustan, ja olen keskustellut viime päivinä pitkiäkin puheluita useiden maataloudessa työskentelevien kanssa. Olen vastannut kaikille omalla numerollaan soittaneille, ja meillä on ollut antoisia keskusteluja, joissa loppupäätelmät ovat olleet aina samat: olisi pitkällä aikavälillä maanviljelijälle pelkästään etu, että Suomessa tuotetusta ruuasta maksettaisiin tuottajalle riittävä hinta, eikä maanviljely olisi näin riippuvaista valtion päätöksistä ja raskaista tukihimmeleistä. Pohdimme myös hyvin yhtenevin mielipitein muutamien kanssa esimerkiksi suomalaisen ruuan brändäykseen ja vientiin liittyviä haasteita, EU:n vaikutusta maatalouteen, huoltovarmuuden osuutta maataloudesta ja niin edelleen.

 

Aihe on kuitenkin sellainen, josta suuri osa aikuisista ihmisistä ei vain pysty käymään asiallista keskustelua. Kannanoton jälkeen olen saanut kymmeniä asiattomia viestejä, piinaamista tuntemattomasta numerosta sekä minun on jopa toivottu kuolevan tai joutuvan pakkotyöleirille. Pahimmat viestit olen toki poiminut talteen varmuuden vuoksi, ja toimitan ne poliisille jos tulee tarve. Viimeisin niitti tämän tekstin kirjoittamiselle tuli kuitenkin tänään, kun löysin erään sanomalehden pääkirjoittajan puolen sivun mittaisen lehtijutun, joka käsitteli ainoastaan minua henkilönä: toimittaja oli jaksanut kaivaa CV:ni esille ja ruoti kokonaisen kolumnin verran koulutustaustaani, työpaikkaani ja ymmärrystäni elämästä. Hän myös oli laittanut jutussa suuhuni hassunhauskoja lauseita, kuten: ”Ai niin, ei se mitään. Ruokaahan saa kaupasta. En nyt jaksa miettiä, mistä vessapaperia saa ja mistä sähköä.” Se oli kokonaisuudessaan pelkästään todella hämmentävä ja vahvaa myötähäpeää herättävä juttu. Jopa ammattijournalistit siis tunnekuohuissaan voivat vajota tasolle, jossa haluavat todella käyttää puolet koko sanomalehden pääsivusta ainoastaan solvatakseen älyllisesti epärehellisin argumentein nuorta, kaikille täysin tuntematonta naista.

 

Keskustelua saa käydä, välillä kiihkeästikin. Tämä palauteryöppy on kuitenkin ylittänyt kaikki kohtuullisuuden mittasuhteet. Kokoomusnuorten kantoja kritisoidaan useasti, mutta tällä kertaa se oli hyvin erilaista. Kritiikki ei kohdistunut Kokoomuksen Nuorten Liittoon tai sen linjoihin, vaan suoraan minuun henkilönä. Onko todella siis niin, että jos jonkin liiton kannanoton yhteyshenkilönä onkin miehen sijaan nuori nainen, on ihmisten mielestä normaalia ja tasapainoista käytöstä alkaa ruotia hänen koulutustaan, työpaikkaansa, ulkonäköään, elämänkokemustaan ja lukuisia muita henkilökohtaisia tekijöitä itse aiheen sijaan? Samasta aiheesta on muun muassa YLE kirjoittanut jutun: Analyysi: Saanko toivottaa "suvakkihuoralle syöpäkuolemaa"? Poliisi ei tutki, koska veisi "useamman työpäivän". Suosittelen lukemaan. Käydään siis keskustelua jatkossakin, mutta aikuisilta ihmisiltä pitää voida odottaa asiapohjaisia vastauksia kritiikkiin, eikä henkilöön menevää kuvottavaa ryöppyä.

 

Loppukevennyksenä vielä suosikkejani värikkäistä kommenteista. Osaa hieman sensuroitu tähdillä.

”Pikku-Iida”
”Tyhmä tyttönen”
”Kasvatuslaitokseen”
”Johtuu älykkyysosamäärästä”
”Taivas mikä dorka”
”Aika välkky akka”
”Vatipää”
”V**un ääliö”
”Nälänhätä olisi paikallaan”
”Kaikki muumit ei ole laaksossa”
”Painu h**vettiin”
”Apina”
”Lehmä”
”Laitetaan tyttö rannalle, vaikka Yyteriin, pariks viikoks ilman ruokaa, niin tietää mistä puhuu.”

ja sokerina pohjalla ehdoton ykkönen: ”Mistä näitä kommunistikakaroita sikiää?”

]]>
148 http://iidaaarnio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244715-hairintasoittoja-henkiloon-menevia-kirjoituksia-tasta-ei-voi-olla-hiljaa#comments Kotimaa Häirintä Maatalouspolitiikka Thu, 19 Oct 2017 16:10:13 +0000 Iida Haglund http://iidaaarnio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244715-hairintasoittoja-henkiloon-menevia-kirjoituksia-tasta-ei-voi-olla-hiljaa
Vihreät aikovat tappaa suomalaisen maatalouden? http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236722-vihreat-aikovat-tappaa-suomalaisen-maatalouden <p>Kesäkuun 17. päivä kuluvaa vuotta julkaistaan Tampereella äänestystulos joka näyttelee aivan olennaista osaa Suomen politiikan lähitulevaisuudessa.&nbsp;Vihreiden uusi puheenjohtaja pitää silloin linjapuheensa. Kuntavaaleissa tuli kunnon vihreä vyöry. Seuraavasta puheenjohtajasta on kiinni se, tuleeko vihreistä lähitulevaisuudessa yksi neljästä suuresta puolueesta vai ei.<br /><br />Olen hyvin huolestunut vihreiden sisällä käyvästä kuohunnasta varsinkin suhteessa maatalouteen ja ruokaan. Olen itse antanut aivan kaikkeni sekä työelämässä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa sen eteen, että meillä olisi mahdollisuus rakentaa uutta suomalaista tietä ruoantuotantoon. Sellaista, jossa meidän monet vahvuutemme: pohjoisen ilmaston tuomat edut toisaalta kasvi- ja eläintautejen osalta, toisaalta ruoan maku- ja laatuominaisuuksien osalta, keskimääräistä paremmin koulutettu viljelijäväestömme, hyvä infrastruktuuri ja vahva menneiden aikojen tutkimus- ja kehitystyö voisi korvata heikkoutemme. Se on täysin mahdollista. Olemmehan millä tahansa mittarilla erittäin laadukasta ruokaa tuottava maa.&nbsp;<br /><br />Me voisimme nousta eettisen ja ekologisen, kestävän ruoantuotannon mallimaaksi ja huippuosaajaksi. Myös niiden kovimpien brändien tuottajaksi ja viejäksi. Se ei olisi edes vaikeaa jos halua vain löytyisi.<br /><br />Vihreillä olisi mahdollisuus tulla perinteisen ajattelun ulkopuolelta ja uudistaa asioita, tehdä ruokapolitiikkaa joka nostaisi maan haja-asutusalueet vahvaan nousuun samalla, kun maaseudun riippuvaisuus maatalouden tuista pienenisi merkittävästi. Nyt vain näyttää, ettei vihreillä ole halua rakentaa. Vain rikkoa.&nbsp;<br /><br />Ulostulo toisensa jälkeen tulee siitä, miten maatalous on rahareikä. Ja miten liha on eläinrääkkäystä. Ja miten liha on ilmastollisesti kestämätöntä. Eikä kukaan uskalla sanoa vastaan. Tai jos sanoo, sitä ei uutisoida.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tietysti lihankulutusta pitää vähentää ja kasvisten lisätä. Vihreä provosointi vain alkaa saavuttaa mittakaavaa, jossa se kääntyy itseään vastaan. Meillä Suomessa kun voidaan vaikuttaa vain siihen, miten ja millä hinnalla Suomessa tuotetaan ruokaa. Jos Suomessa ei tuoteta, ruoka ostetaan ulkoa. Juuri sillä hinnalla, mitä sieltä suostutaan myymään. Ja mitä halvemmalla sitä sieltä ostetaan, sitä arveluttavampaa se on&nbsp;<br /><br />* Ympäristöpoliittisesti<br />* Ilmastopoliittisesti<br />* Eläinten hyvinvoinnillisesti<br />* Elintarvikelaadullisesti<br />* Työolosuhteellisesti<br />* Antibiootti- ja kasvinsuojeluainejäämällisesti<br /><br />Eli: mitä halvempaa, sen huonompaa, tiivistetysti.<br /><br />Ja miten tämä kaikki kaartuu vihreiden puheenjohtajaan? Siten, että kansan enemmistö tajuaa tämän kyllä. Kansan enemmistö haluaa ostaa suomalaista ruokaa. Kansan enemmistö haluaa myös syödä lihaa. Kohtuuhintaista ja hyvää. Monella tavalla hyvää: sekä maultaan, että ketjun läpinäkyvyydeltään ja etiikaltaan. SELLAISTA ruokaa meidän täällä pitäisi tuottaa myös kuluttajien mielestä. Ne samat kuluttajat ovat myös ne äänestäjät. Ne, joille muiden puolueiden on helppo myydä viesti siitä, että vihreät haluavat ajaa alas suomalaisen maatalouden.&nbsp;<br /><br />Totta puhuen, minulla alkaa olla argumentit lopussa torpata näitä väitteitä, kun otsikko toisen perään tulee ehdotuksia jotka oikeasti näyttävät siltä. Uskon että ruokapolitiikka ratkaisee sen, jääkö vihreät omaan marginaaliinsa ja pienpuolueeksi vai onko meissä ainesta olla pääministeripuolue.&nbsp;<br /><br />Tulevalla puheenjohtajalla olisi syytä olla valmiiksi mietittynä toteutuskelpoinen ohjelma suomalaisen maatalouden, ja sitä myötä koko maaseudun pelastamiseksi. Toistaiseksi tarjolla on ollut joko hiljaisuus, tai lisää kuraa niskaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kesäkuun 17. päivä kuluvaa vuotta julkaistaan Tampereella äänestystulos joka näyttelee aivan olennaista osaa Suomen politiikan lähitulevaisuudessa. Vihreiden uusi puheenjohtaja pitää silloin linjapuheensa. Kuntavaaleissa tuli kunnon vihreä vyöry. Seuraavasta puheenjohtajasta on kiinni se, tuleeko vihreistä lähitulevaisuudessa yksi neljästä suuresta puolueesta vai ei.

Olen hyvin huolestunut vihreiden sisällä käyvästä kuohunnasta varsinkin suhteessa maatalouteen ja ruokaan. Olen itse antanut aivan kaikkeni sekä työelämässä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa sen eteen, että meillä olisi mahdollisuus rakentaa uutta suomalaista tietä ruoantuotantoon. Sellaista, jossa meidän monet vahvuutemme: pohjoisen ilmaston tuomat edut toisaalta kasvi- ja eläintautejen osalta, toisaalta ruoan maku- ja laatuominaisuuksien osalta, keskimääräistä paremmin koulutettu viljelijäväestömme, hyvä infrastruktuuri ja vahva menneiden aikojen tutkimus- ja kehitystyö voisi korvata heikkoutemme. Se on täysin mahdollista. Olemmehan millä tahansa mittarilla erittäin laadukasta ruokaa tuottava maa. 

Me voisimme nousta eettisen ja ekologisen, kestävän ruoantuotannon mallimaaksi ja huippuosaajaksi. Myös niiden kovimpien brändien tuottajaksi ja viejäksi. Se ei olisi edes vaikeaa jos halua vain löytyisi.

Vihreillä olisi mahdollisuus tulla perinteisen ajattelun ulkopuolelta ja uudistaa asioita, tehdä ruokapolitiikkaa joka nostaisi maan haja-asutusalueet vahvaan nousuun samalla, kun maaseudun riippuvaisuus maatalouden tuista pienenisi merkittävästi. Nyt vain näyttää, ettei vihreillä ole halua rakentaa. Vain rikkoa. 

Ulostulo toisensa jälkeen tulee siitä, miten maatalous on rahareikä. Ja miten liha on eläinrääkkäystä. Ja miten liha on ilmastollisesti kestämätöntä. Eikä kukaan uskalla sanoa vastaan. Tai jos sanoo, sitä ei uutisoida. 

 

Tietysti lihankulutusta pitää vähentää ja kasvisten lisätä. Vihreä provosointi vain alkaa saavuttaa mittakaavaa, jossa se kääntyy itseään vastaan. Meillä Suomessa kun voidaan vaikuttaa vain siihen, miten ja millä hinnalla Suomessa tuotetaan ruokaa. Jos Suomessa ei tuoteta, ruoka ostetaan ulkoa. Juuri sillä hinnalla, mitä sieltä suostutaan myymään. Ja mitä halvemmalla sitä sieltä ostetaan, sitä arveluttavampaa se on 

* Ympäristöpoliittisesti
* Ilmastopoliittisesti
* Eläinten hyvinvoinnillisesti
* Elintarvikelaadullisesti
* Työolosuhteellisesti
* Antibiootti- ja kasvinsuojeluainejäämällisesti

Eli: mitä halvempaa, sen huonompaa, tiivistetysti.

Ja miten tämä kaikki kaartuu vihreiden puheenjohtajaan? Siten, että kansan enemmistö tajuaa tämän kyllä. Kansan enemmistö haluaa ostaa suomalaista ruokaa. Kansan enemmistö haluaa myös syödä lihaa. Kohtuuhintaista ja hyvää. Monella tavalla hyvää: sekä maultaan, että ketjun läpinäkyvyydeltään ja etiikaltaan. SELLAISTA ruokaa meidän täällä pitäisi tuottaa myös kuluttajien mielestä. Ne samat kuluttajat ovat myös ne äänestäjät. Ne, joille muiden puolueiden on helppo myydä viesti siitä, että vihreät haluavat ajaa alas suomalaisen maatalouden. 

Totta puhuen, minulla alkaa olla argumentit lopussa torpata näitä väitteitä, kun otsikko toisen perään tulee ehdotuksia jotka oikeasti näyttävät siltä. Uskon että ruokapolitiikka ratkaisee sen, jääkö vihreät omaan marginaaliinsa ja pienpuolueeksi vai onko meissä ainesta olla pääministeripuolue. 

Tulevalla puheenjohtajalla olisi syytä olla valmiiksi mietittynä toteutuskelpoinen ohjelma suomalaisen maatalouden, ja sitä myötä koko maaseudun pelastamiseksi. Toistaiseksi tarjolla on ollut joko hiljaisuus, tai lisää kuraa niskaan.

]]>
39 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236722-vihreat-aikovat-tappaa-suomalaisen-maatalouden#comments #Vihreät Maatalouspolitiikka Ruoka Mon, 08 May 2017 14:15:35 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236722-vihreat-aikovat-tappaa-suomalaisen-maatalouden
Metropolialue on maataloustukien suurin edunsaaja http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231876-metropolialue-on-maataloustukien-suurin-edunsaaja <p>Suuren tulonsiirtokeskustelun seuraavana aiheena ovat tällä kertaa aina niin suuria tunteita herättävät maataloustuet. Suomessa maksettiin kansallisia ja EU-tukia vuonna 2015 yhteensä 1,69 miljardia euroa. Kansallisten tukien osuus tästä summasta oli ainoastaan 326 miljoonaa euroa. Asian suhteuttamiseksi oikeaan mittakaavaan on hyvä palauttaa mieliin, että yritystoiminnalle hyödyllistä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta maksettiin samana vuonna yli 2 miljardia euroa ja asumistukea lähes miljardi euroa.&nbsp;</p><p>Maataloustukien alueellinen jakautuminen ei sinällään aiheuta suuria yllätyksiä. Tuet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti, kun niitä vertaillaan maakunnittain käytössä olevaan maatalousmaahan. Onkin varsin loogista, että tukia maksetaan sinne, missä maataloutta harjoitetaan. Suurimman tukipotin sai Etelä-Pohjanmaa, jonne maksatettiin yli 205 miljoonan euron maataloustuet, eli 12% kaikesta. Maakunnassa asuu 3,5% Suomen väestöstä, joten tällaisella tarkastelulla asiassa on suuri epäsuhta. Samanlainen epäsuhta vallitsee vastaavasti myös Etelä-Pohjanmaan saamassa tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta, joista maakunta sai vain 0,4% osuuden, eli 8,3 miljoonaa euroa.&nbsp;</p><p>Summa summarum, maataloustukia maksetaan niille asetetulla kriteereillä alueille, joissa harjoitetaan maanviljelystä. Tämä pätee kaikenlaisiin tukiin. Monelle saattaa tulla tässä yhteydessä kuitenkin yllätyksenä, että Uudenmaan maakunta saa absoluuttisesti neljänneksi eniten maataloustukia 123 miljoonan euron osuudellaan. Se on 7,2% kaikista tuista. Vastaavasti Lappiin maksetaan tukia vain noin 40 miljoonaa euroa. Se on 1,6% kaikista tuista, vaikka Lapissa sijaitseekin noin 2% käytössä olevasta maatalousmaasta ja vaikka sen väestö edustaa 3,3% koko Suomen väestöstä. Puhtaasti väestöllistä tarkastelua tehtäessä suurin &rdquo;häviäjä&rdquo; on luonnollisesti Uusimaa, mutta tässä yhteydessä on hyvä tietysti muistaa, että metropolialueen sydämessä ei ole edellytyksiä kaupallisen viljelyn harjoittamiseen.</p><p>Maataloustuet aiheuttavat paljon meteliä, mutta tyhjästä. Niiden poistamista vaativien olisi hyvä muistaa, että tuet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti ja koko maata hyödyttävästi niille alueille, joissa maanviljelys on mahdollista. Kansallisesti maksettavien tukien osuus kokonaisuudesta on vain 19% ja jos maataloustuet poistettaisiin, kasvaisi Suomen nettomaksuosuus EU:ssa.&nbsp;</p><p>Tukien tarkoituksena taas on turvata suomalaisen alkutuotannon harjoittamisen edellytykset ja taata, että kaupoista saadaan nyt ja tulevaisuudessa kohtuullisella hinnalla kotimaisia elintarvikkeita. Maataloustukijärjestelmässä on toki kiistatta kehitettävääkin, mutta tukia ei pohjimmiltaan edes makseta tuottajille, vaan kuluttajille.&nbsp;</p><p>Voitaisiinkin sanoa, että maataloustuet ovat pohjimmiltaan eräänlainen kuluttajille suunnattu &rdquo;sosiaalituki&rdquo;. Tässä mielessä niistä hyötyy eniten juuri metropolialue. Siellä ei ole edellytyksiä omalle tuotannolle, mutta tukijärjestelmä varmistaa, että myös metropolialueella asuvat saavat ostaa kohtuullisella hinnalla kotimaisia elintarvikkeita omista lähikaupoistaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suuren tulonsiirtokeskustelun seuraavana aiheena ovat tällä kertaa aina niin suuria tunteita herättävät maataloustuet. Suomessa maksettiin kansallisia ja EU-tukia vuonna 2015 yhteensä 1,69 miljardia euroa. Kansallisten tukien osuus tästä summasta oli ainoastaan 326 miljoonaa euroa. Asian suhteuttamiseksi oikeaan mittakaavaan on hyvä palauttaa mieliin, että yritystoiminnalle hyödyllistä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta maksettiin samana vuonna yli 2 miljardia euroa ja asumistukea lähes miljardi euroa. 

Maataloustukien alueellinen jakautuminen ei sinällään aiheuta suuria yllätyksiä. Tuet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti, kun niitä vertaillaan maakunnittain käytössä olevaan maatalousmaahan. Onkin varsin loogista, että tukia maksetaan sinne, missä maataloutta harjoitetaan. Suurimman tukipotin sai Etelä-Pohjanmaa, jonne maksatettiin yli 205 miljoonan euron maataloustuet, eli 12% kaikesta. Maakunnassa asuu 3,5% Suomen väestöstä, joten tällaisella tarkastelulla asiassa on suuri epäsuhta. Samanlainen epäsuhta vallitsee vastaavasti myös Etelä-Pohjanmaan saamassa tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta, joista maakunta sai vain 0,4% osuuden, eli 8,3 miljoonaa euroa. 

Summa summarum, maataloustukia maksetaan niille asetetulla kriteereillä alueille, joissa harjoitetaan maanviljelystä. Tämä pätee kaikenlaisiin tukiin. Monelle saattaa tulla tässä yhteydessä kuitenkin yllätyksenä, että Uudenmaan maakunta saa absoluuttisesti neljänneksi eniten maataloustukia 123 miljoonan euron osuudellaan. Se on 7,2% kaikista tuista. Vastaavasti Lappiin maksetaan tukia vain noin 40 miljoonaa euroa. Se on 1,6% kaikista tuista, vaikka Lapissa sijaitseekin noin 2% käytössä olevasta maatalousmaasta ja vaikka sen väestö edustaa 3,3% koko Suomen väestöstä. Puhtaasti väestöllistä tarkastelua tehtäessä suurin ”häviäjä” on luonnollisesti Uusimaa, mutta tässä yhteydessä on hyvä tietysti muistaa, että metropolialueen sydämessä ei ole edellytyksiä kaupallisen viljelyn harjoittamiseen.

Maataloustuet aiheuttavat paljon meteliä, mutta tyhjästä. Niiden poistamista vaativien olisi hyvä muistaa, että tuet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti ja koko maata hyödyttävästi niille alueille, joissa maanviljelys on mahdollista. Kansallisesti maksettavien tukien osuus kokonaisuudesta on vain 19% ja jos maataloustuet poistettaisiin, kasvaisi Suomen nettomaksuosuus EU:ssa. 

Tukien tarkoituksena taas on turvata suomalaisen alkutuotannon harjoittamisen edellytykset ja taata, että kaupoista saadaan nyt ja tulevaisuudessa kohtuullisella hinnalla kotimaisia elintarvikkeita. Maataloustukijärjestelmässä on toki kiistatta kehitettävääkin, mutta tukia ei pohjimmiltaan edes makseta tuottajille, vaan kuluttajille. 

Voitaisiinkin sanoa, että maataloustuet ovat pohjimmiltaan eräänlainen kuluttajille suunnattu ”sosiaalituki”. Tässä mielessä niistä hyötyy eniten juuri metropolialue. Siellä ei ole edellytyksiä omalle tuotannolle, mutta tukijärjestelmä varmistaa, että myös metropolialueella asuvat saavat ostaa kohtuullisella hinnalla kotimaisia elintarvikkeita omista lähikaupoistaan.

]]>
29 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231876-metropolialue-on-maataloustukien-suurin-edunsaaja#comments Helsinki maatalous Maatalouspolitiikka Maataloustuet Metropoli Tue, 21 Feb 2017 10:51:51 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231876-metropolialue-on-maataloustukien-suurin-edunsaaja
Risuja ja ruusuja WWF:n lihaoppaalle http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231001-risuja-ja-ruusuja-wwfn-lihaoppaalle <p>WWF julkaisi tänään <a href="https://wwf.fi/lihaopas/">lihaoppaansa</a>, jolla pyritään ohjaamaan kuluttajia tekemään ympäristön kannalta parempia ruokavalintoja. Oppaassa on paljon hyvää ja sen pääviesti on, että syödään vähemmän, mutta parempaa lihaa. Samantyyppistä viestiä on aiemmin <a href="http://www.pihvikarjaliitto.fi/uutiset.html?72135">välittänyt</a> myös esimerkiksi Pihvikarjaliitto. WWF:n suositukset lihan vähentämiseksi korostavat aivan oikein kotimaisen lihan vahvuuksia, vaikka osaa kotimaisesta lihasta kehoitetaankin välttämään osin keinotekoisin perustein. Samoin on erikoista, että kasviproteiinien osalta opas ei tee eroa ulkomaisen ja kotimaisen tai eettisen ja epäeettisen välillä. Rehellisyyden nimissä olisi tullut todeta, että myös ihmisravinnoksi valmistetaan soijatuotteita, joita ei ole tuotettu kestävästi.&nbsp;<br /><br />Oppaassa on erilaiset eläinperäiset tuotteet on luokiteltu kolmeen eri kategoriaan, jotka ovat VÄLTÄ, HARKITSE ja KOHTUUDELLA. Kohtuudella -luokittelu esimerkiksi riistan osalta on hyvin erikoinen, sillä kestävästi pyydettyä riistaa voi syödä vaikka joka aterialla, mikäli sitä vain on tarjolla. Lihaoppaassa esitetään riistasta myös virheellisiä väittämiä. Suomessa ei metsästetä uhanalaisia sorsalajeja ja myös metsäkanalintujen metsästys mitoitetaan aina niiden luontaisten kannanvaihteluiden mukaan. Valitettavasti opas on näiltä osiltaan hyvin tarkoitushakuinen.<br /><br />Suomalaisista lihatuotteista luomu ja luonnonlaidunliha saa WWF:ltä puhtaat paperit kuten kuuluukin. Sen sijaan väitteet siitä, ettei naudanliha olisi tehokas tapa tuottaa ruokaa, on virheellinen. WWF ei avaa oppaassaan, että suomalaisella naudanlihalla on selkeä elinkaarimalli. Meillä tuotetaan paljon maitoa ja maitotuotteita, joiden oheistuote suomalainen naudanliha pääasiassa on. Lypsylehmille syntyvät sonnivasikat kasvatetaan lihaksi ja lihaksi päätyvät myös sellaiset lehmät, joiden maidontuotanto ehtyy. Järjestelmämme on muusta maailmasta poikkeava, jossa syödään ja kasvatetaan lähinnä liharotuisia eläimiä.<br /><br />Märehtijöiden osalta opas jättää myös huomiotta, että ne muuttavat ihmisravinnoksi kelpaamatonta biomassaa ravinnoksi maidon ja lihan muodossa. Erityisen järkevää tällainen tuotantomuoto on pohjolassa, jossa kasvukausi on lyhyt ja jossa on runsaasti alueita, joilla tätä ihmisravinnoksi kelpaamatonta biomassaa kasvaa. Sen hyödyntämättä jättäminen olisi ekotuhlausta.<br /><br />Lihaopas korostaa, aivan oikein, että soijan käyttöä kotimaisen sian ja broilerintuotannossa tulisi välttää. Sen sijaan ei tuoda esille, että näin Suomessa pääsääntöisesti toimitaankin ja suomalaiset siat ja kanat syövät huomattavan vähän soijaa sisältäviä rehuja verrattuna muihin maihin. Eläinten valkuaisrehusta soijan osuus on Suomessa <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/suomen-soijarehu-tulee-brasiliasta/319898/">vain</a> 15-20%. Tämänkin korvaamiseen muulla proteiininlähteellä kannattaa panostaa, mutta ongelmaa ei tulisi suurennella. Tässä mielessä on erittäin kohtuutonta ja väärin, että WWF on listannut suomalaiset vähänkin soijaa saaneet siat ja broilerit VÄLTÄ &ndash;merkinnän alle samaan kategoriaan brasilialaisten ja thaimaalaisten tuotteiden kanssa. Sama kohtuuton kohtelu koskee myös suomalaisia munantuottajia. On kuitenkin selvää, suomalaiset tuotteet ovat verrokkimaita huomattavasti ekologisempia ja eettisempiä.&nbsp;<br /><br />WWF:n oppaan peruslähtökohta on siis hyvä, mutta valitettavasti siitä välittyy tietynlainen ideologinen tendenssi ohjata ihmisiä kasvisravintoon, vaikka pelkkä eläinperäisten tuotteiden välttely ei tee ruoasta eettistä tai ekologista. Aivan kuten lihallakin, myös kasviksilla on eroja. Oppaan olisi toivonut tarkastelevan suomalaisen lihan ympäristöhyötyjä myös hivenen laajemmin. Suomalainen liha on käytännössä antibioottivapaata ja eläimiä lääkitään erittäin vähän verrattuna useimpien eurooppalaisten maiden tuotantoon Etelä-Amerikasta puhumattakaan. Näin jäämiä ei päädy myöskään lihaan ja ympäristöön. Tämä estää resistenttien antibioottikantojen muodostumista sekä suojelee ympäristöä. Antibioottijäämät kun ovat <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/syke-yhdyskuntalietteen-levittäminen-voi-olla-maaperälle-haitallista-antibioottijäämät-vaaraksi-maan-mikrobistolle-1.169670">vaaraksi</a> maan mikrobistolle. Meillä veden riittävyys ei myöskään ole tuotannossa ongelma, eikä metsiä tarvitse raivata lihantuotannon tieltä kuten vaikkapa Brasiliassa.<br /><br />Suomalaisesta lihantuotannosta ja riistasta kannattaa siis olla ylpeitä. Suomalaiset ahkerat tuottajat ja ympäristö kiittävät, kun suosimme kotimaista lautasillamme.<br /><br /><em>Kansanedustaja Pertti Hakanen<br />Kansanedustaja Mikko Kärnä<br />Kansanedustaja Eerikki Viljanen</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> WWF julkaisi tänään lihaoppaansa, jolla pyritään ohjaamaan kuluttajia tekemään ympäristön kannalta parempia ruokavalintoja. Oppaassa on paljon hyvää ja sen pääviesti on, että syödään vähemmän, mutta parempaa lihaa. Samantyyppistä viestiä on aiemmin välittänyt myös esimerkiksi Pihvikarjaliitto. WWF:n suositukset lihan vähentämiseksi korostavat aivan oikein kotimaisen lihan vahvuuksia, vaikka osaa kotimaisesta lihasta kehoitetaankin välttämään osin keinotekoisin perustein. Samoin on erikoista, että kasviproteiinien osalta opas ei tee eroa ulkomaisen ja kotimaisen tai eettisen ja epäeettisen välillä. Rehellisyyden nimissä olisi tullut todeta, että myös ihmisravinnoksi valmistetaan soijatuotteita, joita ei ole tuotettu kestävästi. 

Oppaassa on erilaiset eläinperäiset tuotteet on luokiteltu kolmeen eri kategoriaan, jotka ovat VÄLTÄ, HARKITSE ja KOHTUUDELLA. Kohtuudella -luokittelu esimerkiksi riistan osalta on hyvin erikoinen, sillä kestävästi pyydettyä riistaa voi syödä vaikka joka aterialla, mikäli sitä vain on tarjolla. Lihaoppaassa esitetään riistasta myös virheellisiä väittämiä. Suomessa ei metsästetä uhanalaisia sorsalajeja ja myös metsäkanalintujen metsästys mitoitetaan aina niiden luontaisten kannanvaihteluiden mukaan. Valitettavasti opas on näiltä osiltaan hyvin tarkoitushakuinen.

Suomalaisista lihatuotteista luomu ja luonnonlaidunliha saa WWF:ltä puhtaat paperit kuten kuuluukin. Sen sijaan väitteet siitä, ettei naudanliha olisi tehokas tapa tuottaa ruokaa, on virheellinen. WWF ei avaa oppaassaan, että suomalaisella naudanlihalla on selkeä elinkaarimalli. Meillä tuotetaan paljon maitoa ja maitotuotteita, joiden oheistuote suomalainen naudanliha pääasiassa on. Lypsylehmille syntyvät sonnivasikat kasvatetaan lihaksi ja lihaksi päätyvät myös sellaiset lehmät, joiden maidontuotanto ehtyy. Järjestelmämme on muusta maailmasta poikkeava, jossa syödään ja kasvatetaan lähinnä liharotuisia eläimiä.

Märehtijöiden osalta opas jättää myös huomiotta, että ne muuttavat ihmisravinnoksi kelpaamatonta biomassaa ravinnoksi maidon ja lihan muodossa. Erityisen järkevää tällainen tuotantomuoto on pohjolassa, jossa kasvukausi on lyhyt ja jossa on runsaasti alueita, joilla tätä ihmisravinnoksi kelpaamatonta biomassaa kasvaa. Sen hyödyntämättä jättäminen olisi ekotuhlausta.

Lihaopas korostaa, aivan oikein, että soijan käyttöä kotimaisen sian ja broilerintuotannossa tulisi välttää. Sen sijaan ei tuoda esille, että näin Suomessa pääsääntöisesti toimitaankin ja suomalaiset siat ja kanat syövät huomattavan vähän soijaa sisältäviä rehuja verrattuna muihin maihin. Eläinten valkuaisrehusta soijan osuus on Suomessa vain 15-20%. Tämänkin korvaamiseen muulla proteiininlähteellä kannattaa panostaa, mutta ongelmaa ei tulisi suurennella. Tässä mielessä on erittäin kohtuutonta ja väärin, että WWF on listannut suomalaiset vähänkin soijaa saaneet siat ja broilerit VÄLTÄ –merkinnän alle samaan kategoriaan brasilialaisten ja thaimaalaisten tuotteiden kanssa. Sama kohtuuton kohtelu koskee myös suomalaisia munantuottajia. On kuitenkin selvää, suomalaiset tuotteet ovat verrokkimaita huomattavasti ekologisempia ja eettisempiä. 

WWF:n oppaan peruslähtökohta on siis hyvä, mutta valitettavasti siitä välittyy tietynlainen ideologinen tendenssi ohjata ihmisiä kasvisravintoon, vaikka pelkkä eläinperäisten tuotteiden välttely ei tee ruoasta eettistä tai ekologista. Aivan kuten lihallakin, myös kasviksilla on eroja. Oppaan olisi toivonut tarkastelevan suomalaisen lihan ympäristöhyötyjä myös hivenen laajemmin. Suomalainen liha on käytännössä antibioottivapaata ja eläimiä lääkitään erittäin vähän verrattuna useimpien eurooppalaisten maiden tuotantoon Etelä-Amerikasta puhumattakaan. Näin jäämiä ei päädy myöskään lihaan ja ympäristöön. Tämä estää resistenttien antibioottikantojen muodostumista sekä suojelee ympäristöä. Antibioottijäämät kun ovat vaaraksi maan mikrobistolle. Meillä veden riittävyys ei myöskään ole tuotannossa ongelma, eikä metsiä tarvitse raivata lihantuotannon tieltä kuten vaikkapa Brasiliassa.

Suomalaisesta lihantuotannosta ja riistasta kannattaa siis olla ylpeitä. Suomalaiset ahkerat tuottajat ja ympäristö kiittävät, kun suosimme kotimaista lautasillamme.

Kansanedustaja Pertti Hakanen
Kansanedustaja Mikko Kärnä
Kansanedustaja Eerikki Viljanen

]]>
21 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231001-risuja-ja-ruusuja-wwfn-lihaoppaalle#comments Liha Lihantuotanto maatalous Maatalouspolitiikka WWF Tue, 07 Feb 2017 10:03:55 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231001-risuja-ja-ruusuja-wwfn-lihaoppaalle
Eläinoikeuspuolue - huolestuttava vaihtoehto radikaaleille vihreille http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230814-elainoikeuspuolue-huolestuttava-vaihtoehto-radikaaleille-vihreille <p>Suomeen perustettiin viime vuonna useita uusia puolueita, joista eläinoikeuspuolue julkaisi tällä viikolla oman <a href="http://www.eop.fi/wp-content/uploads/2017/01/EOP_kuntavaaliohjelma_2017.pdf">kuntavaaliohjelmansa</a>. On tietysti positiivista, että eläinten hyvinvointia pidetään esillä, mutta eläinoikeuspuolueen kuntavaaliohjelma on huolestuttava poliittinen ohjelma. EOP ilmoittaa nimittäin poliittiseksi tavoitteekseen, että se pyrkii ajamaan alas eläinten käyttämisen ihmisen tuotantovälineinä, ravintona, viihdykkeinä ja asusteina. Tämän tavoitteen vaikutuksia taas ei hahmoteta.<br /><br />Vaatimus eläinten käytön lopettamisesta eläintuotannossa ei tietenkään ole uusi, mutta tätä ennen sitä on totuttu kuulemaan marginaalissa olevilta eläinaktivisteilta eikä järjestäytyneeltä puolueelta. Vaatimus on erittäin radikaali, enkä usko sen saavuttavan suurta kannatusta yhteiskunnassamme. Tällaiset virtaukset on kuitenkin torjuttava ennen kuin ne saavat laajempaa jalansijaa. Eläinoikeusaate on eräänlainen dogma. Sen vallassa oleviin on usein vaikeaa vaikuttaa rationaalisilla argumenteilla.<br /><br />Tuotanto- ja lemmikkieläimillä sekä ihmiskunnalla on pitkä yhteinen taival. Koira kesytettiin noin 17 000 vuotta sitten, nauta, sika ja lammas puolestaan noin 10 000 vuotta sitten. Näitä eläimiä on tämän jälkeen määrätietoisesti jalostettu käyttötarkoitukseensa sopiviksi, eivätkä ne ole enää kykeneviä elämään villeinä. Eläintenpidon lopettaminen tarkoittaisi siis lopulta näiden eläinlajien katoamista, sillä ne eivät selviydy ilman ihmisen huolenpitoa. Eläinoikeuspuolue on unohtanut tämän.<br /><br /><strong>Mikä ihmeen lihanormi?</strong></p><p>EOP:n kuntavaaliohjelmassa tavoitellaan myös &rdquo;lihanormin purkamista tekemällä kasvisruuasta uusi normaali&rdquo;. Tähän tavoitteeseen puolue pyrkii asettamalla pakollisia kasvisruokapäiviä ja tarjoamalla kouluissa liharuokaa vain niille lapsille, joiden vanhemmat sellaista erikseen pyytävät.&nbsp;</p><p>Suomessa ei väitetystä poiketen ole olemassa mitään &rdquo;lihanormia&rdquo;, vaan &rdquo;sekanormi&rdquo;. Tämän normin mukaisesti hyödynnämme täysipainoisesti lihaa, kalaa ja kasviksia ruokavaliossamme. Jos meillä olisi lihanormi, hyödyntäisimme ainoastaan lihaa. Eettisesti, ekologisesti ja vastuullisesti tuotetun lihan hyljeksimiseen ei ole mitään syytä, kunhan sitä käytetään kohtuullisesti. Lihasta itsessään ei tule murehtia, vaan pikemminkin siitä, että Suomessa syödään päivittäin valtavasti &nbsp;lihaa ja kanaa, joka on tuotettu menetelmin Suomessa kielletyin menetelmin. Kotimaiseen lähiruokaan ja luomuun olisikin tärkeää panostaa. Kuluttajien tulee myös tietää, millaisin menetelmin ja missä tuotettua ruokaa he syövät. Tämä ei toteudu täysipainoisesti vielä kaupoissakaan, saati sitten ravintoloissa tai julkisissa keittiöissä. Tähän asiaan meidän on saatava muutos.</p><p><strong>Koulutuspolitiikkaa vai aivopesua?</strong></p><p>Huolestuttavin osa puolueen ohjelmaa on kuitenkin sen koulutuspoliittinen osuus. Puolue vaatii eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin opetuksen ankkuroimista perusopetukseen. Tämä on sinällään hyvä vaatimus, ellei puolue ryydittäisi sitä &rdquo;eläinten tehotuotannon todellisuutta kaunistelevan tiedotusmateriaalin&rdquo; kieltämisellä. Mitään tällaista tiedotusmateriaaliahan ei kouluissa nykyäänkään käytetä, vaan esitetään se arkitodellisuus, joka suomalaisilla tiloilla vallitsee.&nbsp;</p><p>Ylipäätään puolueen puheet tehotuotannosta Suomessa voi jättää omaan arvoonsa, sillä meillä ei ole olemassakaan sellaista tuotantoa, kuin tehotuotanto yleensä maailmalla ymmärretään. Puolue siis haluaisi sensuroida opetusta ja luoda herkässä iässä oleville lapsille mielikuvan eläintuotannosta pahana ja epäeettisenä tuotantomuotona. Voiko häpeällisempää toimintatapaa olla? Puolueen ohjelmassa jätetään myös tyystin käsittelemättä ne taloudelliset vaikutukset, joita suomalaisen eläintuotannon alasajolla olisi.<br /><br /><strong>Konfliktien ratkaisua toimimattomilla keinoilla</strong></p><p>Kuntavaaliohjelma lähentelee huumoria kohdassa, jossa käsitellään haittaeläinten ja suurnisäkkäinen aiheuttamia haittoja. Näiden osalta puolue haluaa pyrkiä &rdquo;ihmis-eläinkonfliktien ennaltaehkäisyyn, eikä eläinten väkivaltaiseen poistamiseen&rdquo;. Ongelman pääsyyksi listataan ihmisten oma virheellinen toiminta ja todetaan, että väkivaltaiset keinot on todettu tehottomiksi tieteellisin tutkimuksin. Haastan eläinoikeuspuolueen toimittamaan minulle yhdenkin tieteellisen tutkimuksen, jossa todetaan häirikköpedon poistamisen olleen tehoton keino. Samalla haastan puolueen aivan aidosti pohtimaan, millaisessa tilassa Suomen luonto olisi, jos te saisitte tahtonne läpi? Olisiko meillä enää metsäkanalintuja supikoirien levitessä hallitsemattomasti? Paljonko meillä olisi hirviaitaa teiden varsilla, että teillä liikkuminen ylipäätään olisi mahdollista? Entä kuinka paljon haittaa ja kuolemantapauksia nämä aidat aiheuttaisivat muille eläimille?<br /><br />Kaikenlaisia ajatuksia voidaan tietysti heitellä ilmoille, mutta on surullista, kuinka vieraantuneita luonnosta suuri joukko ihmisiä on. Eläinoikeuspuolue tarjoaa tietysti vihreiden radikaalisiivelle nyt aidon vaihtoehdon jota äänestää, mutta olen erittäin huolestunut, että tällainen ajattelutapa tuntuu leviävän yhteiskunnassamme. Eläinoikeuspuolueen ohjelma kertoo, että meidän kannattaisi pohtia, tulisiko perusopetukseen lisätä ylimmille luokille oppiaineeksi maatalous- ja erätaidot? Jos lapset näkisivät itse, kiertelemättä ja kaunistelematta, millaista maataloustuotanto ja eränkäynti on, ei eläinoikeuspuolueen kaltaisille vaihtoehtoisten faktojen liikkeille olisi tarvetta tulevaisuudessa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomeen perustettiin viime vuonna useita uusia puolueita, joista eläinoikeuspuolue julkaisi tällä viikolla oman kuntavaaliohjelmansa. On tietysti positiivista, että eläinten hyvinvointia pidetään esillä, mutta eläinoikeuspuolueen kuntavaaliohjelma on huolestuttava poliittinen ohjelma. EOP ilmoittaa nimittäin poliittiseksi tavoitteekseen, että se pyrkii ajamaan alas eläinten käyttämisen ihmisen tuotantovälineinä, ravintona, viihdykkeinä ja asusteina. Tämän tavoitteen vaikutuksia taas ei hahmoteta.

Vaatimus eläinten käytön lopettamisesta eläintuotannossa ei tietenkään ole uusi, mutta tätä ennen sitä on totuttu kuulemaan marginaalissa olevilta eläinaktivisteilta eikä järjestäytyneeltä puolueelta. Vaatimus on erittäin radikaali, enkä usko sen saavuttavan suurta kannatusta yhteiskunnassamme. Tällaiset virtaukset on kuitenkin torjuttava ennen kuin ne saavat laajempaa jalansijaa. Eläinoikeusaate on eräänlainen dogma. Sen vallassa oleviin on usein vaikeaa vaikuttaa rationaalisilla argumenteilla.

Tuotanto- ja lemmikkieläimillä sekä ihmiskunnalla on pitkä yhteinen taival. Koira kesytettiin noin 17 000 vuotta sitten, nauta, sika ja lammas puolestaan noin 10 000 vuotta sitten. Näitä eläimiä on tämän jälkeen määrätietoisesti jalostettu käyttötarkoitukseensa sopiviksi, eivätkä ne ole enää kykeneviä elämään villeinä. Eläintenpidon lopettaminen tarkoittaisi siis lopulta näiden eläinlajien katoamista, sillä ne eivät selviydy ilman ihmisen huolenpitoa. Eläinoikeuspuolue on unohtanut tämän.

Mikä ihmeen lihanormi?

EOP:n kuntavaaliohjelmassa tavoitellaan myös ”lihanormin purkamista tekemällä kasvisruuasta uusi normaali”. Tähän tavoitteeseen puolue pyrkii asettamalla pakollisia kasvisruokapäiviä ja tarjoamalla kouluissa liharuokaa vain niille lapsille, joiden vanhemmat sellaista erikseen pyytävät. 

Suomessa ei väitetystä poiketen ole olemassa mitään ”lihanormia”, vaan ”sekanormi”. Tämän normin mukaisesti hyödynnämme täysipainoisesti lihaa, kalaa ja kasviksia ruokavaliossamme. Jos meillä olisi lihanormi, hyödyntäisimme ainoastaan lihaa. Eettisesti, ekologisesti ja vastuullisesti tuotetun lihan hyljeksimiseen ei ole mitään syytä, kunhan sitä käytetään kohtuullisesti. Lihasta itsessään ei tule murehtia, vaan pikemminkin siitä, että Suomessa syödään päivittäin valtavasti  lihaa ja kanaa, joka on tuotettu menetelmin Suomessa kielletyin menetelmin. Kotimaiseen lähiruokaan ja luomuun olisikin tärkeää panostaa. Kuluttajien tulee myös tietää, millaisin menetelmin ja missä tuotettua ruokaa he syövät. Tämä ei toteudu täysipainoisesti vielä kaupoissakaan, saati sitten ravintoloissa tai julkisissa keittiöissä. Tähän asiaan meidän on saatava muutos.

Koulutuspolitiikkaa vai aivopesua?

Huolestuttavin osa puolueen ohjelmaa on kuitenkin sen koulutuspoliittinen osuus. Puolue vaatii eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin opetuksen ankkuroimista perusopetukseen. Tämä on sinällään hyvä vaatimus, ellei puolue ryydittäisi sitä ”eläinten tehotuotannon todellisuutta kaunistelevan tiedotusmateriaalin” kieltämisellä. Mitään tällaista tiedotusmateriaaliahan ei kouluissa nykyäänkään käytetä, vaan esitetään se arkitodellisuus, joka suomalaisilla tiloilla vallitsee. 

Ylipäätään puolueen puheet tehotuotannosta Suomessa voi jättää omaan arvoonsa, sillä meillä ei ole olemassakaan sellaista tuotantoa, kuin tehotuotanto yleensä maailmalla ymmärretään. Puolue siis haluaisi sensuroida opetusta ja luoda herkässä iässä oleville lapsille mielikuvan eläintuotannosta pahana ja epäeettisenä tuotantomuotona. Voiko häpeällisempää toimintatapaa olla? Puolueen ohjelmassa jätetään myös tyystin käsittelemättä ne taloudelliset vaikutukset, joita suomalaisen eläintuotannon alasajolla olisi.

Konfliktien ratkaisua toimimattomilla keinoilla

Kuntavaaliohjelma lähentelee huumoria kohdassa, jossa käsitellään haittaeläinten ja suurnisäkkäinen aiheuttamia haittoja. Näiden osalta puolue haluaa pyrkiä ”ihmis-eläinkonfliktien ennaltaehkäisyyn, eikä eläinten väkivaltaiseen poistamiseen”. Ongelman pääsyyksi listataan ihmisten oma virheellinen toiminta ja todetaan, että väkivaltaiset keinot on todettu tehottomiksi tieteellisin tutkimuksin. Haastan eläinoikeuspuolueen toimittamaan minulle yhdenkin tieteellisen tutkimuksen, jossa todetaan häirikköpedon poistamisen olleen tehoton keino. Samalla haastan puolueen aivan aidosti pohtimaan, millaisessa tilassa Suomen luonto olisi, jos te saisitte tahtonne läpi? Olisiko meillä enää metsäkanalintuja supikoirien levitessä hallitsemattomasti? Paljonko meillä olisi hirviaitaa teiden varsilla, että teillä liikkuminen ylipäätään olisi mahdollista? Entä kuinka paljon haittaa ja kuolemantapauksia nämä aidat aiheuttaisivat muille eläimille?

Kaikenlaisia ajatuksia voidaan tietysti heitellä ilmoille, mutta on surullista, kuinka vieraantuneita luonnosta suuri joukko ihmisiä on. Eläinoikeuspuolue tarjoaa tietysti vihreiden radikaalisiivelle nyt aidon vaihtoehdon jota äänestää, mutta olen erittäin huolestunut, että tällainen ajattelutapa tuntuu leviävän yhteiskunnassamme. Eläinoikeuspuolueen ohjelma kertoo, että meidän kannattaisi pohtia, tulisiko perusopetukseen lisätä ylimmille luokille oppiaineeksi maatalous- ja erätaidot? Jos lapset näkisivät itse, kiertelemättä ja kaunistelematta, millaista maataloustuotanto ja eränkäynti on, ei eläinoikeuspuolueen kaltaisille vaihtoehtoisten faktojen liikkeille olisi tarvetta tulevaisuudessa. 

]]>
16 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230814-elainoikeuspuolue-huolestuttava-vaihtoehto-radikaaleille-vihreille#comments Eläinoikeudet Eläinten oikeudet maatalous Maatalouspolitiikka Sat, 04 Feb 2017 10:10:37 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230814-elainoikeuspuolue-huolestuttava-vaihtoehto-radikaaleille-vihreille